Kävijälaskuri

perjantai 27. marraskuuta 2015

Läski Urpo Apina METALin METAL Original penkkitrikoossa

JIIHAA JA JABADABADUU!!!!



Viikon sitä odotin ja täällä se nyt on!!!! Ai mikä, no se! Ai mikä se! No, SE! Ai, SIIS SE?! JUST SE! Meinaan Metalin yksikerrokseninen raakanosto- ja penkkitrikoo! JESH! AI FIIL SOU SEKSIIIIII!!!! 8-)


Tilasin 20.11. METALin GoMetal.fi -nettikaupasta IPF-hyväksytyn Metal Original -penkkitrikoon, joka myös RAWnostoissa voimanostokisoissa pukuna kelpuutetaan. Koska tuollaiset trikoot ovat komiat ja monikäyttöiset ja hintakaan ei alennuksessa pilviä lähennellyt, piäätin sitten ottaa ja repäistä ja tilata itselleni Metalilta puvun.

Alkuperäinen mallikuva Metalin sivuilla

Ma 23.11. sain Metalilta viestin, että tilausta käsitellään ja ke 25.11. tilauksen tilan ilmoitettiin olevan "Tilaus toimitettu kuljetukseen". Perjantaina 27.11. tuli tekstari iltaviiden pintaan, että paketti noudettavissa matkahuollosta. Ei muuta kuin ulkokledjut piäälle ja matkahuollosta toverin kanssa pakettia hakemaan. Oli kyllä kuin joulu olisi saapunut etuajassa, kun pakettia avattiin. Kun kouriini trikooni sain, olimme kumpikin aivan innoissamme. Jei, tuohan on ilmettu supersankariasuni! OU JEE! <3

Ja vallan mukavaltahan tuo päälle puettuna tuntui. Ihan kuin olisin showpainija tai supersankari. Vähintäänkin hurjista hurjin voimanpesä. Se tyyppi, joka painii karhujen kanssa ja jolle ei ryppyillä! Hassua kuinka asu voi toimia toteemieläimenä, herättää voimaintunnon! Jostain syystä tuo tekee miulle sen. Eihän tuosta nostoon saa yhtään voimaa tahi mitään muutakaan lisäapua ja naurettavannäköinen varmaan monen mielestä olen tuossa, mutta jotenkin on vaan niin kovin voittamaton ja hurja olo tuo yllä.

Laitetaanpa tähän todisteeksi kuva, siitä että räleeltä näytän!!

Läski Urpo Apina kaikessa komeudessaan ja kauneudessaan. Rikoo on riskillä orankiemolla just kommee!

Metalin Original -penkkaus/RAW-trikoo on just sellainen, että tulee fiilis että ny on pakko renkoo rautaa ja heitellä vähintään yheksänkymmentä kiloisia tyyppejä niin että tatami tärisee! Rautaa en näin iltasella rengo tällä kertaa perjantaina, kun rautaa tuli rengottua urakalla tiistaina tiistaisten kädenvääntöreenien lisäksi ja joitten lisäksi rengoin rautaa myös torstaina ja rautaa rengon sekä lauantaina että sunnuntainakin. Mutta otin sitten leikkimielistä toverillista painimatsia 90 kg -hlön kanssa ja komiasti hän taas nousi ja lensi. Ite asiassa noi Gazozin kengät ja Metalin Original -trikoot ylläni painiliikkeet tuntuivat harvinaisen sutjakoilta.

Huomenna sitten tarkoitus penkata ja kokeilla kuinka penkkaus kulkee trikoo yllä. Painipuuhissa oli edellämainitusti hyvä fiilis ja omapainoharjoitteissakin oli vähintäänkin mukavaa uusi asu ylläni. Tuli just sellainen olo, että tervetuloa vaan King Kong Karhula ja StarBuck vaikka heti ja nyt tänne meitsin kanssa matsaamaan, niin meikä niin voittaa teiät ja lennätte pöpelikköön alta kahen sekunnin. Voimakas ja voittamaton olo siis! OU JEA!!! ;-)

Voimakkaita voimanostoja, penkkauksia, voimanaiskisailuja, kilpakädenvääntöjä ja painimisia teille kaikille toivotan!!! <3


T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän

Aktiivinen kuntoilija, riemukas liikkuja, kilpakädenväännön ja voimanaisurheilun intomielinen harrastaja pilke silmäkulmassa, showpainifani, bloggari, muusikko, taiteilija, kirjailija, sarjakuvantekijä ja vaikka mitä ;-)



keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Perjantaisia ostoksiani ja ensifiiliksiä niistä

Perjantaina tuli tehtyä kuntoilu- ja urheiluvarustehankintoja


Kuten aiemmista bloggauksistani (mm. tuossa ja tässä) voi päätellä, olen liikkunut, oleskellut, kuntoillut ja elänyt monenlaisissa vaatteissa, enkä ole ollenkaan nk. välinekuntoilija. Olen käynyt jopa kisaamassa kilpakädenväännön SuomiCupin 2015 päätösottelussakin ihan vain tavallisissa jumppamamman fleecekankaisissa jumppahousuissa, kuluneissa vaelluskengissä ja seuran paidassa. Mutta en mie myöskään ole varustevastainen. Tässäpä blögityksessäni siis esittelen perjantaisia ostoksiani.


Perjantaina sitten päätin ottaa ja repäistä shoppailun maailmassa aivan huolella, sillä ostin itselleni peräti kolome (=3!) kuntoiluvarustetta, ja tässäpä turinointia ostoksistani ja fiiliksiä niistä.

1) Tilasin netistä uaamupäevällä pe 20.11.2015 ihtelleni GoMETAL.fistä IPF-hyväksytyn penkki-/RAW- -trikoon

Eikö ookkin kommeet?! ;)

Tuolla asulla siis voi tehdä raakavoimanostoa, raakapenkkausta tai vaikka painia. Ja käsittääkseni ihan kisakelpoinenkin. Ja voisihan tuo olla aika lystikäs myös kilpakädenvääntöönkin. Jos ei muuta  niin tuo päällä voisi hellitä voitto ihan pelkästään sillä, että vastapuoli tikahtuisi nauruun eikä pystyisi vääntämään ollenkaan ;-)

2) Sportheavyn Tampereen myymälästä kävin paikanpäältä hankkimasta METAL CATAPULT -välineen ja mustana tietenkin


Tämä siis on väline, jota voipi käyttää mm. penkkipunneruksessa, dipeissä, leuanvedoissa, punnerruksessa ja mihin nyt sitten kokeekaan tuosta jeesiä saavansa. On nk. Original Slingshotin Reactive-mallia eniten Metalin tuotteista vastaava.

3) Gazoz Luca 4 Sneakers BLACK eli kengät jotka soveltuvat salille, kyykkäämiseen ja vapaa-aikaan


Ensimmäisestä ensimmäiset fiilikset hankkimistani tuotteista

Metal Catapult vasemmaisessa pussissa ja Gazozin gassissa GAZOZ-kengät

"Nami nami wau!"-kommeet kengät! <3

Mie ihan oikiasti tykkeen tuosta etiketin designista

Kommee ja kommeesti kulki rautakin
Voin sannoo että Catapultista ja kengistä oli jo heti perjantaina hyötyä ja iloa. Ja kunhan sisäänajjaa kummatkin, niin a'vot: kyä lähtee roukkenroul orankiemolta -ou jee! ;-)

Ja kö tulloo vielä trikookin perille ja käyttöön niin minnuuhan ei piättele kuulkaas yhteen mikkään eikä kukkaan! Ja voe tokkiinsa kö mie oonkin varmaan noita kolomea käyttäessäni hoteinta hottia. Alakoo vielä saleilla tulla jonoksi asti treffeille pyytäjiä ;-) Hehe! ;)

Gazozin popoista käyttöfiiliksiä

Kävin tosiaan siis perjantaina 20.11.2015 hankkimassa Gazozin kengät ja sisäänajoin ne sekä Nääshallin laite- että vapaa paino -harjoittelun saleissa. Ja olen niihin monilla tavoin tyytyväinen. Toimivat kummallakin salilla erinäisissä kuntoiluissa (mm. ylätaljaa, istumataljaa soutuliikkeellä, liikkuvuusharjoituksia, venytyksiä, kyykkyjä, mavea, penkkausta ja hammereita) ja olivatten hintansa väärtit. Oli lisäksi ihan aikuisten oikeasti yllättävän kivaa kyykätä noilla. Nuo kengäthän ovat sellaiset, että vaikka ovat kevyet ja joissain liikkumisissa lähes huomaamattomat, niin silti ne ovat vallan tukevat käyttää tukea vaativissa harjoitteissa, kuten juuri kyykyssäkin.

Lauantaina 21.11. tuli käytettyä Gazozin kenkiä uaamujumpassa, joka sisältääpi miulla joka aamu hooveria, reisivenytyksiä ja slaavikyykkyä. Ei kyllä kengät soveltuneet parhaiten hooverissa olemiseen, vaan tuntui että olisi tarvinnut kärkeen enemmän vahviketta, jotta hooverointi ois ollut tukevaa ja varpaille miellyttävää tehdä. Toisaalta onpi tuo vallan pieni miinus, koska muutoin kengät ovat miellyttävät jalassa.


Tulipa sitten lauantaina myös penkattua kotona nuo jalassa ja oli sekin touhu mukavampaa kuin mitä aeimmilla juoksukengillä, joita olen käyttänyt penkkaamiseenkin. Tuntui että samoin kuin oli Nääshallissa samassa touhussa noita käyttänyt, että noilla sai jotenkin paremmin jalkojakin mukaan penkkaussuoritukseen.

Tiistai-illalla 24.11. käytin kenkiä jälleen kuntosalilla. Tällä  kertaa Kaukajärven vapaa-aikakeskuksen kuntosalilla missä tiistaisin kädenvääntötreenit. Oli luvassa ensin kello kuutta kuntosalitreeni käsipainoilla hammeria, hauiskääntöä yms. (4 kg, 7 kg, 8 kg, 15 kg), erinäisiä ranteen kädenvääntöön valmistamisia, ristitaljaa yhdellä kädellä valmistautuen kädenvääntämiseen, istualtaan taljasoutu laitteessa, punnerrus laitteella, ylätaljaa, roikkumista ja päkiänousua puolapuita vasten, yms. ja sitten ite asiaa eli jokatiistaista TKT Nääsväännön kädenvääntötreeniä kasiin asti. Tuli väänettyä muutaman eri henkilön kanssa usiamman kerran. Tehtyä vääntölinjaharjoitteita ja erilaisia vääntöjä. Paljonhan tuossa lajissa on opeteltavaa vaikka loppuelämäkseen ja kun kuitenkin oli vasta muistaakseni 11. kerta kilpakädenvääntötreeneissä, niin onhan tässä vaiheessa ihan hitokseen oppimista. Ja oppimis- ja vääntämisharjoitteluprosessia ei ainakaan haittaa se, että pystyi luottamaan siihen että noilla kengillä pystyi seisoimaan toisaalta tukevasti mutta jalkojen puolesta toimimaan kevyemmin. Eli hyvin läpäisi kyllä Gazozin kengät tuollaisenkin käyttötestin. Olen tyytyväinen siis vallan paljon ostokseeni, sillä noilla kengillä todellakin pystyy tekemään monipuolisesti kuntosalitreeniä ja ainakin miusta tuntui soveltuvan hyvin kädenvääntöurheilun treenaamiseenkin ja uskon että voisivat kyllä toimia kilpatilanteessakin paremmin kuin ne kengät millä kisasin viimeksi.

Käyttötuntuman ottamista Metalin Catapultiin

Perjantaina 20.11.2015  kävin ostamassa myöskin SportHeavyn myymälästä Tampereella METALin mustan Catapultin. Onpi noista Metalin tuotteista lähimpänä alkuperäisen Slingshot-merkin Slingshot Reactivea. Kahteltiin myyjän kanssa että XL ois miulle bueno. Kokkeilin sitä liikkeessä eri kohtiin ja myyjän mielestä oli miulle sopiva. Kotona kattelin että paketissa lukkee L/XL, mutta kaipa tuo sitten on miulle oikia koko kun myyjä joka itte käyttää tuotetta treeneissään oli sitä mieltä toi on just täydellisen kokoinen miulle. Paha sannoo kö ei oo vertailukohtaa, mutta ei tosiaanni hölsky eikä tunnu myöskään jotennii erityisen tiukalta, riippuu tosiaan siitäkin onko se kyynärpäitten kohdalla vai muualla.


Kokkeilin Metalin Catapultia leuanvetomeiningeissä ja punnerruksessa  perjantaina ja noihin se toi kyllä kaivattua vaihtelua. Oli jotenkin hauskempaa tehä noita jumppailuja Catapultilla. Pittee joku päivä kokkeilla tuota katapulttia dippauksessakin, kun jotkuthan käyttää sitä siinäkin.

Jumpan jäläkeen tein penkkiharjoitusta ihan vain sillä silmällä että totuttelen käyttämään METALin Catapultia. Oli se aluksi oudon tuntuista ja oli hieman vaikea ensin hahmottaa että mikä se ois se paras kohta tolle välineelle kourissa nimenomaan penkatessa. Aluksi tuntui että onko tiää ny oikia koko vae enkö mie vuaan ossoo asetella oikein. Ja hieman tuntui, että melekein kuin ois ollu paremminkin haittaamassa ja tiellä. Mutta sit kun löysi sopivan kohdan ja syttyi jonnilainen käytännön hahmotus siitä miten sitä pittee käyttää ja miten se auttaa penkkauksessa, niin tuntui että kyllä siitä apua sai. 

Vaikka tuntui että varmasti tuota välinettä paremminkin voisi osata asetella ja hyödyntää, niin silti sillä meni vallan nopealla tahdilla ysin sarja 50 kg:lla kuin itsestään. Piti tosiaan tuolla tehdä ihan vain testinä kasin sarja, mutta lipsahti ysiksi ;-) Eli piirun verran helpompihan se tuolla sitä rautaa onpi liikuttaa. Eihän se vermes miun puolesta rautaa nostele vaan mie sitä siinä liikuttelen, mutta kyllä se tosiaan sellaiselta vaikuttaa että tuota osana treeniä voisi aina välillä käyttää.

Näin niinkö ensikokemuksella vaikuttaa ihan rahanväärtiltä. Erilaiselta se ton kanssa se penkkaaminen tuntui kun iliman, mutta senkin vuoksi kivaa vaihtelua. Kaipa mie blogiin ja musklefroumille Slingshot-keskusteluketjuun tästä raportoin välillä lissee.

Yhteenvetoa tuottehista ja käyttökokemuksista

On tässä tosiaan pitkä matka elämässä tultu ja henkisesti kasvettu siitä monelle tutusta "kaikki pitää tehä raakana ja ilman mitään apuvälineitä" lähtökohdasta siihen että olen kesällä ja syksyllä alkanut kokkeilemmaan rohkeasti erilaisia apuvälineitä ja erilaisia treenejä apuvälineitten kanssa ja iliman. Kyllä se ikkääntyväkin rokkirakki ja raudanrenkoja-apina uusille tavoille oppii kö on motivaatiota muistella vanhaa ja opetella uutta.

Voin kyllä sannoo, että ihan näin lyhyellä kokeilulla voin sanoa, että olen kokenut saavani hyötyä sekä Metalin Catapultista että Gazozin kengistä. Gazozin kengistä mie muuten olen sannut ihailevia kehuja, jopa eräältä elämääni kuuluvalta teini-ikäiseltä pikkuapinalta, jonka mielestä ne näyttävät futuristisilta sellaisella Paluu tulevaisuuteen -tyylillä. Kehuksi oli tarkoitettu se, eli kengät läpäisivät myös sen kaikkein tiukimman ulkonäkötestin ja saivat nuoriso-osaston hyväksynnän ;-)

Metalin trikoista paha vielä mitteen sannoo kö eivät ole vielä suaapunneet. Mutta pittee raportoida niistäkin sitten kö suaapuvat perille ;-)

Hyviä välineurheiluja toivottaen,
Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,
aktiivinen kuntoilija, kilpakädenväännön ja raudanrenkomisen plus voimanaisürheilumeininkien intomielinen harrastaja, bloggari, muusikko, kirjailija ja muuten vuaan monipuolinen tappaus ;-)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Läski Urpo Apina paljastaa lihaansa ihan huolella :-)

Läski Urpo Apina pullistelee lihaksiaan iloksenne oikein urakalla 8-)

 




La 26.9.2015 kouran pullistelua selfienä peilin kautta

 

Mie en oo mikkeen botari, raadonrakentaja tai muu sellainen, jolle kuntoilun päätavoitteena on tehdä jotain millä kroppansa saa näyttämään mahdollisimman hyvältä. En myöskään pyri olemaan maailman voimakkain. Ja sen kyllä huomaa ;-) Tässä blogautuksessa eniwei Läski Urpo Apina pullistelloo lihojaan ja kuvia onpi omain kourain lisäksi ollut ottamassa muunmuassa Iines Sade.



Pe 02.10.2015 peilin kautta hanskaselfietä ;-)

Tavoitteeni on pitää vähintään tietty taso kehoni monipuoliselle käytettävyydelle, liikkuvuudelleni ja voimatasolleni. Haluan voida liikkua vielä seitsemänkymppisenä ja mieluiten vielä kyetä kisaamaan siinä iässä kilpakädenväännössä, voimanaiskilpailuissa ja kenties käydä tuolloin ajoittain ees ihan vaan periaatteestakin ja pirruuttaan jossain voimanosto-/penkkipunnerruskisoissa. Tuossa on sen verran tavoitetta jo itsessään, että lihasten erottuvuuden hakeminen, peilin ääressä väkertäminen ja poseeraustreenaukset veisivät vain fokustani omalta osaltani kauas metsään  harhapoluille.


Vaikka oli sairastelua välillä huolella, ei ollut ti 13.10.2015 heitetty pyyhettä kehään eikä heitetä ;)
Vaikka kropan modifiointi sellaiseksi että miulla ois erittäin erottuvat lihakset ei oo se miun juttu, niin miusta on silti hauska välillä pullistella lihaksia ja taltioida tällaista höpsöilyä. Ihan vaan huviksi ja omaksi iloksi. Bloggarille siitä on myös se etu, että on jotain näytettävääkin itsestään kuvanjanoisille verkkokansalaisille. Pelkkä ürpon orankiemon lässytys, kun olisi aika latteaa luettavaa sivusta ja blögityksestä toiseen. Ja jengi hakee blogeilta joka tapauksessa paljon kuvia ja helposti pureskeltavaa tekstiä, joten tapahtumaraporttien, liikkumiskuulumisten yms. sijaan sitten tässä tällä kertaa pullistelumaratonia, vaikka en em. syistä johtuen mikään kovin hääppöinen posettelija ja lihan pullistelija olekaan.

Ke 11.11.2015 hanskaselfie peilin kautta
Tuossa kun on noita hanskakuvaloeta ja ennenkaikkea selfieinä yllä osoittamassa että on noihin miun pulkannaruihin tosiaannii jottaen tarttunutkin syksyn mittaan, eikä liha sairastellessakaan loppujen lopuksi kurtistummaan ollu piäässy, aenakaan niin ettenkö ois rehkinyt kehitystä ylöspäin ylämäjestä huolimati, niin laitetaanpa sitten tuplahaukkari- ja selekälihakuvaloeta muitten kuvvaamana. Olkaatten hyvätten! ;)

La 08.08.2015 tuplahaupitsia esillä, toveri apinan toimesta kuvaamana
 La 05.09. Iineksen kuvvaamana lihhoi ejestä
ja takkoo, yhä La 05.09. Iineksen kuvvaamana


















Siinä onpi eurooppalaista (Huom! Eurokuvioinen pyyhe) tuplahaukkaria Iineksen 06.11.2015 kuvaamana ja vähän triplanakin peilin kautta ;)
Siinä onpi eurooppalaista (Huom! Eurokuvioinen pyyhe) tuplahaukkaria ja vähän muutakin Iineksen 06.11.2015 kuvaamana
Selkälihhoo ja kouralihhoo 06.11.2015 takkaapäin esillä, tosin hieman sumeana kuvana...
Ja tässäpä selkälihhoo ja tuplahaupitsia takkoo päen Iineksen kuvvaamana 06.11.2015
Ja tässäpä grande finalena tuplahaukkarikuvvoo miusta ihan vuuatettunakin. Ihan vuaan vertailun ja huvin vuoksi. Ylläni muuten oikiasti virallinen FCF-wrestling-fanituotepaita, jonka ostin Cinemadrometapahtumassa Horror-Shopin Samilta. Kiituksia vuaan ihan kauhiasti edullisesta vuaatteesta! ;-)

Toveri apinan ottamassa kuvassa ke 18.11.2015 höpsöilemässä

Höpsöilemässä toveri apinan ottamassa kuvassa ke 18.11.2015

Oli tavoitteesi missä vain tai oli niitä sitten ensinkään, niin erittäin hyviä kuntoiluja ja pullisteluja teillekin! ;)


T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,

innokas kilpakädenvääntöurheilun harrastaja ja kädenvääntökilpailija, elämänsä ensimmäisiin voimanaiskisoihin (05.12.2015 Joroisissa Baarin vahvin mies ja nainen -kilpailu) valmistautuva apinaemo, intomielinen voimakuntoilija ja omapainoharjoitteitten tekijä, bloggari, kirjoilija, sarjakuvantekijä, muusikko ja vaekka mittee ;-)




tiistai 17. marraskuuta 2015

Tulevia kilpakädenvääntökisoja: loppuvuosi 2015 ja alkuvuosi 2016

Eikö olekin yllättävää: kilpakädenvääntöurheilussa kilpaillaan!? ;-)


Jos kilpakädenvääntö urheiluna kiinnostaa joko vääntäjänä tai yleisön puolella, niin kannattaapi käydä katsomassa kilpailuista infoa SKVL:n sivuilta aika ajoin. Nyt on julkaistu kilpailuista tiedoitteita taas SKVL:n sivuilla. Koska kaikki eivät edes tiedä Suomen Kädenvääntöliiton tai sen interniettisivuloitten olemassaolosta, toimii lajia suuresti rakastava ja lajissa itsekin mittelevä Läski Urpo Apina teille armaille blogin lukijoille nyt tietotoimistoja. Tässä teille kaikille tietoa, jotta Te osaisitte halutessanne löytää lajin äärelle ettekä turhaan eksyneisyyden pimeydessä enää vaeltaisi ;-)



Sopivasti pikkujouluajan loppumeteillä järjestetään Sipoossa lauantaina 12.12.2015 Sipoon Mestaruuskilpailut. Kilpailukutsu: http://www.skvl.net/kilpailut/Sipoon...pailu_2015.pdf

 

Sipoon Mestaruuskilpailu - 12.12.2015


Paikka: Ravintola Sipoon Paroni, Iso Kylätie 29, 04130 Sipoo

Aikataulu: La 12.12.2015 klo 15.00-15.50
Ilmoittautuminen klo 16.00- Kilpailu

Sarjat: 

Noviisit (oikea + vasen): Avoin
Naiset (oikea + vasen): Avoin
Miehet, vasen: Avoin
Miehet, oikea: -80 kg, +80 kg, Avoin

Lisäksi miehillä Supersarja, jossa avointen sarjojen tulokset lasketaan yhteen. Järjestäjä pidättää oikeuden yhdistää/muuttaa sarjoja tarvittaessa.

Osallistumismaksu: 5 € (noviisit, naiset), 15 € (miehet)

Järjestävä seura: Järvenpään Kädenvääntäjät ry.

Lisätiedot: Jussi Koskinen, puh. 040-511 8823.


Tammikuun viimeisenä lauantaina 30.01.2016 vietetään HÄJY POWERia Jurvalla ja väännöksihän se menee tietenkin! Ja väännöksihän se saa mennäkin kun ruista ja poweria on ranteessa ja kuitennii kysseessä ON kilpakäenviääntökisa! ;-) Kilpailukutsu: http://www.skvl.net/kilpailut/HajyPower2016.pdf



Häjy Power, Jurva - 30.1.2016


Paikka: Hotelli Ravintola Jurva, Kauppatie 2, 66300 Jurva

Aikataulu: La 30.11.2016 klo 10.00-11.30
Ilmoittautuminen ja punnitus klo 13.30- Kilpailu

Sarjat:

Miehet (oikea + vasen): -67 kg, -77 kg, -87 kg, -97 kg, +97 kg
Naiset (oikea + vasen): -65 kg, +65 kg
Noviisi, miehet (oikea + vasen): -80 kg, +80 kg

Osallistumismaksu: 20 euroa/sarja (oikea ja vasen), 5 euroa/lisäsarja (oikea ja vasen).
Noviisit pääsevät halutessaan Pro-sarjaan samalla maksulla.

Lisätiedot: Leif Ojala, puh. 040-700 7288

Jos et tiedä vielä mitä tehdä kesällä, mutta haluat sinne jonkin kiintopisteen ja kilpakädenvääntö kiinnostaapi urheiluna joko viääntäjänä tai ylleisön ejustajana, niin laetapa kalenteriin jo tiedoksesi se, että heinäkuussa viäännettään ja kiäännettään kaikista muaailman paekoista Raahessa!


Rantaväännöt, Raahe - 23.7.2016

Kilpailuista ei vielä sen tarkempaa tietoa ilmoitettuna kuin, että päivämäärä, kilpailun nimi ja paikkakunta onpi tiedossa. Kilpailun nimestä voinee päätellä, että tällä kertaa ei viäännetä eikä rannetta kiäännetä pubissa, baarissa, ravintolassa eikä urheilusalissa, vuaan ulkona rannalla. Se riittää tässä vaiheessa vallan hyvin. Lopun ehtii kuulla tulevien kuukausien aikana ;-)

Tässäpä näitä nyt blogosfäärikansan tiedoksi. Kirjoittelen jatkossa varmaan lissee sitten kö suaan kisoista enemmän tietoa itekin.

Hyviä viääntöjä toivottaen

Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,

kilpakädenvääntnön aktiivinen harrastaja (SuomiCup 2015-päätösmatsin 4. ja SuomiCup 2015-kokonaistilastojen 5. isompikokoisten akkain sarjassa), intohimoinen liikkuja ja kuntoilija, hyötyliikunnan suuri ystävä, bloggari ja mitä lie ;-)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kuvia, kuvia, kuvia, kuvia ja lisää kuvia marraskuulta!

Kosolti kuvia marraskuun ajalta Läskistä Urposta Apinasta iloksenne, suruksenne, ihastuksekseksenne ja vihastukseksenne! ;)


Kaikilla fitness-, batibiltinki-, kuntoilu-, urheilu-, jumppa- ja niin edelleen -bloggareilla tuppaa olemaan blogeissaan paljon kuvia itsestään, lihaksistaan, vallan usein tietyistä kehonosistaan (pypelö ja habuli), joten miksei sitten Läskillä Urpolla Apinallakin! ;) Vaikka olenkin ottanut sen linjan että miun blogissa on mielellään ihan asiallisia juttuja (haastatteluita, lajiesittelyitä, tapahtumaraportteja) tosin kierolla huumorilla ryyditettynä, niin etenkin nyt kun työstän blogiini useita tekstejä samaan aikaan, on hauska välillä heittäytyä henkisesti vapaalle ja ottaa lunkisti. Tältä blogautukselta on siis turha odottaa mitään vakavuuteenkaan viittaavaa. Kunhan nakkailen tähän jotain satunnaisia kuvia ja niitten yhteyteen satunnaisia pälinöitä.

Tuli sitten toverien kanssa voitettua Metallisydämen blogin arvonnasta tuotepakettipalkinto. Oli Grenaden yksi tuote, pari sheikkeriä ja pari paitaa. Tuossapa kuvia niistä paetaloesta :-) Kuvat otettu ke 04.11.2015


Toinen paitahankinta on ollut Horror-Shopin Samilta ihan virallinen wrestlingpaita. Tuollainen miun mielestä kommee Fight Club Finland (FCF) -fanipaita. Kuvat otettu la 14.11.2015.


Poikkesin ystäväni Iineksen kanssa hänen asuintalon taloyhtiön kuntosalilla  pe 06.11.2015 ja aika kotoisa paikka oli. Ylläni miun tänä syksynä hankkima huppari. Suosikkivaatteitani tällä hetkellä. Simppeli, selkeä, lämmin, ajaa asiansa, ei hiosta liikaa mutta lämmittää viileässäkin, tuntuu mukavalta päällä ja huppu on erityisen miellyttävä pitää päässä. Kaikin puolin siis mukava asuste, jota aika usein pidän sekä lämmittelyvaiheessa salilla että ulkoillessa ihan hyötyliikuntaakin harjoittaessa.

Tiistaina 10.11.2015 tuli viäännettyä kilpakädenvääntötreeneissä ihan huolella ja sydämen kyllyydestä, ja lisäksi otettua kunnon kuntosalitreenit lämmittelyksi ennen vääntötreenejä. Kipeenä olemisen vuoksi muutaman treenin skipanneena ei ollut se energisin ja voimakkain olo, mutta mukavaa oli silti. Yllättävän paljon oli puhtia vielä kotonakin. Tuossa oikealla olevassa kuvassa hieman tuplahaukkariposea ylläni simppeli t-paita, jonka ostin käytettynä Tallinnasta. Ei mikään muotiluomus, mutta mukava paita pitää yllä ja ajaa asiansa.
Keskiviikkona 11.11.2015 meikäapina oli tosiaannni vihdoinnii selättynyt pitkän flunssasta toiseen -kauden, ollut useammankin päivän terveenä ja jaksanut jo edellisiltana käydä reippailemassa kädenvääntötreeneissäkin.  Fiilis oli väsynyt, mutta toiveikas ja kohtuullisen hyvä. Tässäpä kuvaa siitä, kun huvikseni hyvillä fiiliksillä otin itsestäni velmuilukuvia ;-) Tietenkin pullistellakseni että onko sitä habulia vielä jälellä olleninkaa ;-) Ja olihan sitä 8-) Nuaamookin ol kiva viäännellä tietennii, oonhan mie melekoinen velmuileva apina 8-) Ylläni jotakuinkin seitsemän vuotta vanha pinkki nk. akkain xl-malliston paeta. Se yllä tulloo vieläkin välillä jumpattua, tehtyä venyttelyjä ja jopa kevyttä painotreeniäkin.



Kun piäästiin noihin velmuilu- ja nuaamanviääntelykuvaloehin niin jaan tämän kanssanne. Kuopiosta matkasin 07.11.2015 kohti Tamperetta ja junassa velmuilin vihreän majavan kanssa Mass.fi:n No Place For the Weak -lippis piäässä ja Kuopiosta kirpparilöytönä hankkimani Adidaksen paita. Toimii vallan hyvin lämmittelyvaiheessa tai kun tarvitsee pittee ittensä ylipäätään lämpimänä.


Ja koska tämä nyt kuitennii on vitnessi- und vätnessi (plus vilosofia-) eikä mikkeen muotiploki, niin laitetaanpa kansalle lissee reippailukuvvoo. Täsäpä mie ihan vallan tännään ma 16.11.2015 oon miun hlökohtaisella, kirjaimellisesti KOTIkuntosalilla, tekemässä jumppoo vinopenkissä. Tiedättehän, sellaisessa vinopenkissä missä treenaillaan vatsalihasta. Ite asiassa, yksi miun suosikkilaitteista. Ei vie kauhiasti tilaa, miun mielestä käytännöllinen ja sitä onpi kiva käyttää.





Jalassani Norde Centrumista SprtDirectistä tai Rimistä ostamani vallan mukavat urheilusukat. Hengittävät kivasti mutta lämmittävät silti, tukevat mutta joustavat kivasti. Kivoimmat sukat mitä ollut aktiivikäytössä. Verkkarit jotkut dyykatyt/vaihtotorilta/lahjana saadut käytetyt rytkyt. Ajavat asiansa kotona ja hätätilanteessa muuallakin, etenkin jos housuille salilla ei sillä kertaa mitään erityistarpeita tukemisessa, joustossa tai muussakaan. Ylläni Mass.fi:stä tillaamanii MyProtein-tuoteperheen Racer-mallin kuntoilupaita. Miun mielestä en näytä siinä erityisen pöljältä, se ei ihan heti liimaannu hiestä selkään pikkuisen jumpatessa, vaan näin ollen soveltuu myös hikisempäänkin jumppaan. Tuntuu miusta ainakin miellyttävältä. Ihan välittömästi tykästyin paitaan, kun sen muutama viikko sitten hankin.

Hyvät jumpat, kuntoilut ja lämpimät olot  teille ma toevotan!

T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,

kuntoilija, jumppailija, intohimoinen liikkuja, jonnisortin kilpaurheilijakin, muusikko, daideilija, ja bloggari 8-)


torstai 12. marraskuuta 2015

Läski Urpo Apina muistelee Spandex Sapiens -ensi-iltaa

Katsokaamme ihmistä; Spandexit paukkukoon!


On se vaan joka kerta komeaa, kun voi kokea antaumuksella jotain mitä tehdään antaumuksella ja Spandex Sapiensin ensi-ilta oli juuri näitä hetkiä. Oli todellakin suuren juhlan tunnelmaa ja huumaa astella yli kuusi vuotta tuotannossa olleen maailman ensimmäisen suomalaisen showpainielokuvan ensi-iltaan! Torstaina 05.11.2015 Maximissa kohtasi Spandex Sapiens, jos ei nyt päivänvaloa, niin ainakin elokuvateatterin katsomon ahnaasti kiiluvien katsojien silmät, ja tässä yhden kiilusilmän kokemuksia leffanäytöksestä.



Olimme toverien kanssa hyvissä ajoin paikalla Maximissa imemässä suuren maailman elokuvaensi-illan tunnelmaa ja sitä myö myös saimme. Maximissa tuli tuttujen lisäksi bongattua myös laajalti showpainijoita ja muita kulttijulkkiksia. Sydän oikein pamppaili rinnassa, kun oli niin ihana nähdä niin paljon persoonallisia painijoita ja innostuneita alan faneja parveilemassa hyvissä ajoin ennen elokuvanäytöstä päästäkseen mahdollisimman hyville paikoille katsomaan suuresti odottamaansa elokuvaa.


Spandex Sapiens oli todellakin ollut huimat kuusi vuotta tuotannossa ja armaan bloggarinne intovirne oli tallentamisenarvoinen. Oli sellainen fiilis, että vaikka elokuva olisi ihan yhtä kiinnostava kuin uppotukin seikkailujen seuraaminen, se olisi kuitenkin väkisinkin pakko olla edes hetkittäin kiinnostava. Jos ei muutoin niin edes kuriositeettina. Onhan se sentään ensimmäinen suomalainen showpainielokuva, kiinnostava jo siis pelkällä olemassaolollaan.

Tuli aika napakasti kirmaistua saliin kun se oli mahdollista ja asettauduttua tukevasti paikalle minkä seurueemme kanssa kollektiivisesti koimme parhaaksi paikaksi vastaanottaa mitä tahansa valkokankaalle sitten silmäimme eteen asetetaankaan. Ennen elokuvan alkua ohjaajakaksikko kävi puhumassa innostuneelle yleisölle hieman elokuvasta, jonka jälkeen loogisesti oli tarjolla itse pääasia eli elokuvanäytös.

Olin vatsa kippurassa pelännyt elokuvan olevan aivan sysiruma, aivoton, älytön, absurdi, pölöjä, äärimmäisen lapsellinen, väkivaltaviihdemässäilyä, pompöösiä rintalihasten pullisteluäijäilyä äijäilyn vuoksi, sovinistista pöljäilyä, trans- ja homofobista katsomiskelvotonta schaibulia ja yhtä lailla toivonut sen olevan hauska, älykäs, vauhdikas, viihdyttävä, ajattelemaan haastava, ristiriitoja esilletuova ehkä peräti niitä pönkittävä mutta myös niitä purkava, ja muutoinkin kaikin puolin katsomisenarvoinen kokemus. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta koen saaneeni elokuvalta sekä pelkoni että toiveeni toteutumat heijastettuna valkokankaalle. Melkoinen ristiriitainen, ahdistava, liikuttava, vihastuttava, ihastuttava, sykähdyttävä ja hämmentäväkin purskaus katsojan silmille ja korville siis kuoriutui Spandex Sapiensin kiiltelevän pinnan alta. Ja hyvä niin, sillä ainakin mie halluun elokuvan pakottavan katsojan kohtaamaan elämän monimuotoisuutta pumpuleineen piikkilankoineen päivineen. Silloin kun elokuvanäytöksen aikana ilostuu, vihastuu, hämmentyy, itkee, nauraa ja ei pääse tylsistymään kuin muutamiksi sekunneiksi, tietää nähneensä jotain näkemisenarvoista.

 
Jos upotettu vloggausvideo ei ilmesty ruudulle, painapa tästä!
 
En sano, että kyseessä olisi mestariteos, joka kaikkien pitää nähdä, mutta koen että monen kannattaisi edes yrittää sukeltaa Spandex Sapiensin maailmaan, sillä Spandex Sapiens on kaikessa sinne tänne kuplivassa monimuotoisuudessaan ja rehellisen kauniin karskissa rumuudessaan elämänmakuinen, todellinen, kouriintuntuva ja sellainen, joka jää asumaan päähän pitkäksi aikaa. Aika taivaallisen hyvä suoritus siis elokuvalle, jonka keskiössä on pilkallisesti pellepainiksikin kutsutun nk. pro wrestlingin eli showpainin elävä Kanadassa syntynyt suomalainen elävä kulttilegenda STARBUCK. Michaelista kun olisi varmasti voinut saada aikaiseksi paljon rönsyilevämmän taikka yhtälailla huomattavasti testosteroninkatkuisemman äijärymistelyn. Nyt elokuvassa on niin vauhtia kuin vaaroja, naurua kuin itkua, verta ja hikeä, ja paljon muuta.

Elokuvan jälkeen olin oikeasti hengästynyt sen tuottamasta tunnevyörystä, joten olin tyytyväinen että salista ei ollut pakko änkeytyä välittömästi ulkomaailmaan selvittelemään ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Elokuvanäytöksen jälkeen oli vallan mielenkiintoinen Q & A eli kysy ja vastaa -tilaisuus. Pääsinpä kyselytovin viimeisenä kysyjänä mie itekin kysymään oman kysymyksen, jonka esitin Michaelin vanhemmille, sillä ihan aidosti halusin tietää heidän ajatuksiaan juuri nähdystä elokuvasta ja loogisesti myös elokuvan pääosassa olleesta henkilöstä eli pojastaan. Olen tyytyväinen että uskalsin kysyä kysymykseni, sillä Michaelin isä puhui oikein lämpimästi ja koskettavasti elokuvasta ja pojastaan. Liikuttavaa.

Saimme elokuvanäytöstä ennen äänestyslaput joilla sai ilmaista mielipiteensä elokuvan kiinnostavuudesta ja samalla lappu toimisi sekä arvontana että yleisön suosikki -palkinnon myöntämisperusteena. Annoin tietenkin elokuvan jälkeen ääneni täyttämällä lappusen.

Jos ette sitä tienneet, niin Spandex Sapiens siis sai parhaimmat arviot yleisöltä ja näin ollen elokuva palkittiin yleisön suosikki -palkinnolla, ja mielestäni aivan syystä. Elokuva tulossa keväällä 2016 elokuvateattereihin ympäri Suomen. Suosittelen katsastamaan elokuvan silloin!


Liikuttavia Spandexinkiiltoisia unelmia teille toivottaen,

Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,
showpainientusiasti, kuntoilija, kirjoittaja, taiteilija, muusikko, jonnisortin urheilija ja melkoinen bonoboemo kera gorillankourain ;-)

Voi kunpa joskus showpainimaan piääsis itekin, pohtii apina hattunsa alla.... ;) Kenties, sillä keväällä 2016 FCF:n koulutus!





tiistai 10. marraskuuta 2015

Enämpi vähempi liikunnallisia ja viihteellisiä kuulumisia Läskiltä Urpolta Apinalta

Kappas vuaan ja pirskutaralloo kö olikin lystiä viimeviikolla! 


Tiää elämä se on välillä oikeasti mainion maukkaan makoisaa aenaki kö näkköö hieman vaevoo sen etteen, että se aenakkii tuntuis siltä vaikkei sitä välttis oliskaan!!  ;-) Eihän se Suomen muaan sadekeli ja pakkaset mihinkään kaikonneet sillä, että piäätin lähteä Tampereelta apinaluolastani nk. pidennettyä viikonloppua viettämään sekä Helsinkiin että Kuopioon, mutta kyllä se räntä ja loska on huomattavasti siedettävämpää, kun seura on hyvää ja viihde on kohdillaan 8-)


"Pitäiskö tässä herätäkin, HÄH?", sannoo ilimeeni tukkapehkoni alta

Loka-marraskuussa tuli suureksi harmituksekseni oltua huolella useampi viikko kipeänä. Oli oikein kunnolla kuumetta ja jos välillä tulikin kuumeeton päivä tai päiviä, niin sitten nousi taas uusi versio kuumeesta kera erinäisten vaihtuvien flunssaoireitten, mutta mikäpäs siinä sitten Pokemontyyliin kerätessä ja läpi käydessä eri flunssan ja räkätaudin muotoja, kun kyllähän se räkätauti loppuu sairastamalla ja lepäämällä väkisinkin jossain vaiheessa. Ja jos ei lopukaan vaan koituu kuolemaksi, niin eipä sitä kalmona muaalliset murheet paina, korkeintaan muaanalaiset. Mutta tosiaan kun sitä taas kerran nousi viime viikolla maanantaina kuumetta uudelleen, ei paljoa naurattanut. No, mutta minkäs sille sitten mahtaa, sitten vaan levätään ja olinkin sitten vallan patjan oma ma ja ti. Onneksi sen jälkeen onkin olo vaihteeksi ollut eilisillan (ma 09.11.) lyhytaikaista kuumeennousua lukuunottamatta päiväkaupalla kuumeeton. Kyllä se tästä pikkuhiljaa paremmaksi taas lähtee, uskon ma. Ja jos ei lähdekään, sitten se ei lähde eikä se ruikuttamalla paremmaksi muutu 8-)

Kyllä se päevä tästä vielä käyntiin lähtee kö laetettaan lähtemmään ;-)

Mutta takaisin itse asiaan, eli viimeviikkoon. Keskiviikkona hoidin pakollisia asioita ja noukkaisin postista Metallisydämeltä saamani kisapalkinnon, joka sisälsi pari sheikkeriä, pari paitaa ja Grenaden PWOtuotteen. Noista kertoilen myöhemmin blogissa ja vlogissa enemmän, mutta totean tässä että käyttöönhän ja tarpeeseen nuo kaikki menivät. Keskiviikkona ja torstaina tein omalla skaalallani erittäin kevvyttä treeniä (vaikka aika raskaaltahan se puolikuntoisena tuntuu), että en olisi reissuun lähtiessä lihakseton lötkö veltaani ja etten etenkään reissun jälkeen olisi lihakseton mato. On ne treenit menneet elossa paljon paremminkin mutta ovat ne huonomminkin menneet, etenkin sairasteluitten jälkeen ja sitä sairasteluahan tuossa oli moneen otteeseen ollut ihan omiksi ja muittenkin tarpeiksi.

Meitsi iloisena uudesta paidasta keskiviikkoiltana. Tattis Metallisydän mainiosta paidasta!

Kun torstaina tuli aika lähteä reissuun, en ollut todellakaan maailman tervein enkä pirtein peippo, vaan aika väsynyt uuvatti, mutta silti sitkeästi kannoin kilometrikaupalla pitkin kaupunkia kassissani ja repussani muutaman päivän edestä vaihtovaatteita, matkaeväitä yms., mutta mie nyt olenkin tottunut olemaan kantojuhta 8-)  Ja kävely yhdistettynä tavaroitten roudaamiseen on miulle ominaista hyötyliikuntaa. Lidlistä matkaevästä haettuamme oli mainio reissata iltapäivällä HKIin halvalla Onnibussin lipulla hyvässä seurassa. Onneksi sain torkuttua Onnibussissa, sillä muuten olo perille saavuttua olisi ollut vielä enemmän haudasta ylösnousseen zombiuuvatin oloinen.

Perillä oli Iines Sade vastassa Tampereen retkuettamme ja kuljimme kasseinemme Kampin bussiterminaalista erinäisten mutkien kautta (toverien piti käydä apteekissa) Mikonkadun Chilliin missä meitä oli odottamassa tuttavamme Iida Umpikuja. Oli mahtava nähdä tovereita ja vaihtaa kuulumisia. Toki myös showpainista ja kuntoilusta tuli puhuttua. Myöskin töistä, opiskeluista ja työttömyydestä. Perussettiä siis.

Chillailun jälkeen oli aika etsiytyä kohti Maximia odottelemaan pitkään odottamani Spandex Sapiens -elokuvan maailman ensi-iltaa. Ja tällä kertaa PITKÄÄN ODOTTAMANI todella tarkoittaa kirjaimellisesti juuri sitä itteään, sillä elokuvahan oli 6 vuotta tuotantoprosessissa!

Olimme Maximissa hyvissä ajoin, joten Iines ehti ostaa kaikessa rauhassa haluamansa karkkinsa, seurueellamme oli aikaa ihan vain olla ja lepäillä, katsoa myyntipöydän tavaraa, katsella ympärilleen ja vain relata ennen näytöksen alkamista. Hymy oli herkässä, kuten seurueestamme otetusta kuvasta voi päätellä. Kuvanottohetkellä näemma tapahtui jotain mystistä ja seuruumme kuvassa olevan keskimmäisen henkilön tilalle tuli jokin omituinen suttuhahmo, ihan kuin Paintilla sutaistu. On se jännää ;)

The Happy Bunch! ;)

Maximissa ennen leffan alkamista tuli nähtyä todella paljon suomalaista showpainiskeneä (todella yllättävää showpainielokuvan ensi-illassa! HEH!) ja muita (kultti)julkkiksia (OOH JA AAH!!!) ja hymy oli erittäin herkässä. Väsyneenä mutta onnellisena oli oikein helppo hymyillä ja nautiskella juhlahumusta. StarBuck showpainikollegoineen ei selkeästikään ollut ainoa, joka ensi-iltaa odotti innostuneena, vaan suomalaiset showpainitähdet saivat nauttia tähteydestään täysin rinnoin fanien ottaessa idoleistaan kuvia. Eli juuri sellainen meininki kuin kansainvälisen showpainileffan ensi-illassa pitääkin olla!

Aappina on häpi häpi ennen Spandex Sapiensin ensi-iltaa!
Sain taltioitua kamerallani hyvää videomatskua Spandex Sapiens -maailman ensi-illan alkupuheesta ja sitäpä laittanen tällä viikolla tänne blogiini ja vlogiini esille, joten ei siitäkään tässä bloggauksessa hirveän paljon enempää. Spandex Sapiens oli yllättävän hyvä elokuva, vaikka pakko myöntää ettei sen katsominen mikään kaikkein helpoin kokemus ollut. Sen voin sanoa ettei tuota rainaa ollut tehty yleisöä miellyttämään, se oli aivan selevää se. Mutta oli se kyllä kaikin puolin katsomisenarvoinen kokemus ja suosittelen käymään keväällä 2016 katsastamassa kyseinen elokuva, kun se lähtee kiertämään Suomea eri elokuvateattereissa.

Spandex Sapiens -näytöksen jäläkeen paikalla olleet ohjaajakaksikko ja painijat kapusivat lavalle ja yleisö sai esittää kysymyksiä, joka minusta oli mahtava mahdollisuus kuulla tekijäpoppoolta leffan tekoprosessista. Mie satuin olemaan viimeisen yleisökysymyksen esittäjä. Mie tosiaannii esitin StarBuckin vanhemmille kysymyksen joka tuntui liikuttavan sekä Michaelin vanhempia että ainakin Michaelin iskän vastaus tuntui liikuttavan Michaelia itteään. Koin vain ettei voinut olla kysymättä mitään vanhempien tunnelmista elokuvaan ja poikaansa liittyen. 


Menimme elokuvanäytöksen jälkeen kävellen kasseinemme hyvissä ajoin Gloriaan, jossa juttelimme tovin aikaa lipunmyyjien kanssa ennen kuin menimme toviksi istumaan eteiseen. Ennen kuin luovutimme Iineksen kanssa kassit ja takit narikkaan, sain Iineksen Tallinnasta tuomasta hiilariseospussista ja riisiproteiinipussista ottaa sisältöjä käyttöön, kun kerran oli ne minua varten Tallinnasta roudannut. Mie sitten väsäilin vessassa itelleni proteiinihiilariseoksen iltapalaksi, jonka jälkeen nautiskelin mössylön turpaani ja luovutin mukani olleen omaisuuteni narikkahemmolle. Oli kyllä kivat keskustelut narikkaportsarin kanssa, eikä varmaan tuu yllätyksenä että jubailtiin kuntoilusta ja lisäravinteista.


Räpsäisy Glorian juhlatilan yhdeltä skriiniltä. Skriini hyvä, kännykän reso schaibuli

Iltapalan nautittuani suuntasimme apinalaumana saliin metsästämään itsellemme salin parhaat paikat
ja tietenkin saimme erittäin hyvät paikat. Oli oikein mahtava show ja useampi painija tupsahti melkein sylliini, moni kompuroi matsien tuiskinassa jalkojeni juuressa ja osa tuli lepäämään viereeni ja oli kyllä aika cool fiilis kaikinpuolin. Matsista kirjoitan erikseen vielä lisää blogiin, joten tässä ei siitäkään sen enempää.


Tapahtuman jälkeen saatoimme Glorialta toveria bussiin kohti Tammerforssia, jonka jälkeen stäväni Iineksen kans kävelimme kivan iltalenkki hänen kämpilleen. Ja taas kerran kassien roudailu yhdistettynä muutamaan kilometriin kävi kivasti hyötyliikunnasta. Kämpillä protskua ja hiilaria ja jtn muuta evästä plus vitamiinit nuaamaan ja tutilullaa untenmailla.


Sleepy head on thursday... nighty night!

Orangutang mama ready to hit the gym and grab the bar!
Perjantaina oli kiva aamulenkki kun tuli käytyä kauppaloilla ostamassa uaamupalloo ja evästä iltapäivän ja illan kestävään reissuun kohti Kuopiota. Kauppareissun jälkeen uaamupalloo ja sen perään aamukuntosaleilu. Iineksen kämpän taloyhtiöllä asukkaille tosiaan aika mittava virkistystila missä oma kuntosali.

Oukey doukey, here we go again! Taas mennään!
Tietenkin klassinen meininki että painoja hujan hajan ja painot sikin sokin tangoissa kiinni ja laitteet voisivat olla parempiakin ja ne voisivat olla paremmassakin kunnossa ja tilassa voisi olla vähemmän pölyäkin, mutta kyllä se treeni tuollakin sujui. Tulen kirjoittamaan seuraavina viikkoina tod. näk. kyllästymiseenkin asti erilaisista treenaamisistani viimeviikoilta, joten en tässä kauheammin pälise treenisessiosta mutta kerron siitä jotain kuitenkin.

Meikäapina aivan tajuttoman pirtsakkana salilla ;)
Treeniini sisältyi mm. pumppiliikkeitä käsipainoilla, chest- ja leg press, nyrkkeilysäkin ja -pallon moikuuttamista, ylätaljaa, penkkausta eli penkkipunnerrusta ilman hanskoja tai muita apuvälineitä (eihän mulla ollut edes urheilukenkiä koivissa), pull up- ja dip assist -vermeksen käytön demonstroimista omalla kropalla Iinekselle, lisää ylätaljaa, jaloille lissee laitteilua, nyrkkeilysäkkejä ja venyttelyä. Loogisesti kun oli tullut oltua pitkään kipeänä, treenattua parinakin kuumettomana päivänä, tehtyä hyötyliikuntaa ja reissattua plus nukuttua vähän, ei kunto ollut se paras ja rauta ei liikkunut muaailman kevyimmin, mutta olipa treenit kuitenkin ja tulipa ne tehtyä. Ja kun osaa suhteuttaa asioita siten, että tietää aika moni perusmimmi ja -mamma (osa -jäbistäkin) liikuttaa peruspäivinäkin sitä rautaa vähemmän, niin ei silleekään parane valittaa. Itellä vuaan tietyt ajatukset siitä mitä nk. pitää liikkua tangoissa ja kuinka kevyesti, niin on hyväkin muistuttaa itseään siitä että asiat todellakin voisivat etenkin pitkän sairastamisen jälkeen olla helekutan paljon huonomminkin. Eli loppujen lopuksi oikeastaan aika mukavat treenit ;)

Koipi nousee ja koipi nousee näin ;)

Kun mainitsin että laitteet olisivat voineet olla paremmassakin kunnossa, totean että sain tosiaan laitteista ihan peräti parikin haavaa, mutta tein silti treenit loppuun vaikka kourat näyttikin joltain katutappelijan käsiltä. Luls.

Treenin jälkeen suihkuun ja sen jälkeen ravintoa nuaamaan, loppupakkaamisruljanssi ja kohti bussiasemaa.


Hubahaba HABAHUBA! Ei ne kaikki lihat vielä oo sairastelujen myötäkään ihan kadonneet :)

Valittiin Iineksen kanssa uusi reitti bussiasemalle ja tuli kiva kävely asemalle, vaikka tavaroitten roudiminen saleilun ja väsymyksen vuoksi ottikin jo hieman voimien päälle, sillä vaikka apina olenkin, en mie mikkään yli-ihminen sentään ole. En sitten ehtinyt käydä ennen bussinlähtöä kaupassa, mutta se ei koitunut kuolemakseni, sillä olin väsäillyt itelleni sheikkereihin eväsmösselöt ja pärjäsihän niillä Kuopioon asti.

Oli pitkä mutta kiva reissu Kuopioon Onnibussilla. Pakko todeta, että reissun kohokohdat maisemien lisäksi olivat jaloittelut eri asemilla. Ai että miten niin oli? Reissun piti kestää Helsingistä Kuopioon vain 5 h 15 min, mutta todellinen reissu kesti jokseenkin 5 h ja noin 30 m eli todellakin ne lyhyet muutaman minuutin jaloittelut olivat matkan tähtihetkiä.

Perillä näin ystäväni Tarun, jonka kanssa kävelimme bussiasemalta kämpillensä, jonka jälkeen vaihdoin hieman vaatteita, vetelin välipalaa, venyttelin ja sitten kun olin taas melekein immeisen näkköinen, myös käytiin kauppaloella. Vetelin iltapalloo ja venyttelin lissee.



Illalla suuntasimme ystäväni Tarun kanssa paikalliseen anniskeluravintolaan Henkkaan, jonne siis menimme Terveitä Käsiä kattomaan. Ekana lämppärinä ollut Armas Huutamo (jonka eräs harvinaisen rasittava paikallinen idiootti kuuli koko ajan Armas Huutamoksi) oli aika karua kuultava. Saundit kököt, soitto kökköä, mutta oli se parhaimmillaan vallan viihdyttävää. Kakkosena lavalle kapusi Appendix ja siellähän ne settinsä melttasi ja tulipa tuaas tuokin bändi livenä katsastettua. Olihan se ihan jees.  Tuli bändien välillä jubattua TK:n tyyppien kanssa juteltua ja muutenkin oli hauskaa. Lämppärien musa oli mitä oli mutta pääessiintyjä oli mahtava kuten aina.

Valitettavasti TK:n aikana joku innokkaista pogoajista onnistui pomppaamaan vasemman jalan varpaitten ja jalkapöydän päälle ja joku toinen onnistui potkaisemaan kovaa oikean jalan nilkkaan, sillee mukavasti siihen akillesjänteeseen. Että jos on kuntoilussa ja urheilussa vammautumisriskinsä, niin onhan se tosiaan selvinpäin bändejä katsellessakin, sen huomasin taas. Ilmankos en ennee palajon keikoilla viitti käyä.

Lauantaina tuli hyötyliikuntaa jo aamusta kö tuli nähtyy vanhemmat aamuyhdeksältä jä käveltiin torilla ja pitkin kauppahallia yms., kävelin Tarun kämpille josta lähdimme sitten kävelemään pitkin kauppaloeta ja käveltiin LIDLille keskustasta ja takas. Ennen LIDLiin lähtöä kävin Body Action Performance shopissa enkä ostnut mitteen kö liike ol kallis, vuatteet kinttanoita ja palvelu vallan paskoo. Sen sijaan ostin Lifesta puoleen hintaan Fastin energiajuoman makuista PWOta joka oli positiivinen yllätys ja Lifen oma kreatiini on hintalaatusuhteeltaan hyvvee ja toimivaa. Paluumatkalla LIDListä takaisin Tarun kämpille, Filmtownista tarttui mukkaan halvalla hyviä leffoja iltojen ratoksi, ja illan ratoksi näimme myös Tarun mainiota ystävää Villeä ja oli hauskaa jutella.




Sunnuntaina kävimme Tarun kans kirppikseltä (ostin halvalla dvd-taltioinnin missä kickboxingia, vapaaottelua, Tukiaisten siskojen catfight ja muuta brutaalia settiä) ja kävelimme vanhoille veturihalleille yms. jossa alueella otimme hauskoja valokuvia ja tein hölömöjä omalla painolla jumppaus -videoita, takaisin kämpille paarustelua, juna-asemalle ja sitten kotia kohti!

 

Vaikka reissussa olikin ihanaa, oli mukava palata takaisin ja oli upeaa kun vastassakin oltiin ja kotimatka meni rattoisasti. Kotona hieman erinäisiä paini- yms. harjoiteita 90 kg painoista immeistä nostaen, kourissani tyyppiä ilmassa pitäen kuljettaen, immeistä heitellen, jne. Luvassa oli tietenkin myös lepäämistä, datailua ja goisimaan menemistä.

Tämän viikon muaanantaina huomasin että blogini on ollut kuukauden olemassa ja maaginen kahdentuhannen (yli 2000 hlöä) raja on mennyt rikki! HYVÄ HYVÄ HUBAHUBAHABA!!! 
 
Todettakoon tässä myös se, että kaiken hyvän lisäksi miulla on sitten myös la 5.12. Joroisissa Joronjäljessä järjestettävää Baarin vahvin mies ja nainen -kisaa varten matkaliput ja hotellimajoitus paikanpäältä hankittuna. Ensivuoden erinäisiä kisoja varten tässä katselen kisasääntöjä, varustevaatimuksia, matkoja ja majoittumisia, ja tännään tiistaina piääsee kilpakädenvääntöä taas treenaamaan, niin mikäs tässä elämän hymyillessä! 


Mutta ei mitteen niin hyvvee etteikö jottain harmitusta. Harmittaa, kun on ollut sairastelua. Ja harmittaa, kun 30.1. on vallan ruuhkainen päivä. Silloin on Jurvassa kädenvääntökilpailu, Savonlinnassa voimannosto/penkkipunnerrus/yms -kilpailut ja lisäksi Oulun Vahvin Mies/Nainen -kilpailu aloittelijoille Oulussa. Valitettavasti ei olla vielä teleporttaamista keksitty, niin pittee piäättää mihin noista osallistuu. Tod. näk. päädyn Jurvaan viääntämmään kättä, etennii jos kyydit sinne järjestyy jollain kimppakyydeillä. Olisi kyllä oikeasti mukavaa, jos eri kisajärjestäjät pohtisivat yhdessä kisapäiviä mahdollisten päällekkäisyyksien välttämiseksi. Meinaan että kun on ihmisiä, jotka kisaavat jopa noissa kaikissa kolmessa eri voimainmittelylajissa.

Mutta koska tästä tuli jo turkasen pitkä bloggaus, toivotan vain kaikille hyvvee reippailua ja hauskaa talven alun odottelua! ;) 

T. Läski Urpo Apina aka Krisse Chrissie Heart Sydän,
kuntoilija, voimailija, jonnisortin urheilija, muusikko, taiteilija, bloggari ja melkoinen orankutanki!