Kävijälaskuri

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappuaaton aattona salille ja vappuaattona kotioleskelua

Torstain ja muaanantain välisenä yönä en suaanunna muaailman eniten unta kuulaani, mutta uaamulla piti herätä aekaesin ja kaitsea pikkuaappinoita kohti sivistyksen ahjoja. Ei mikkeen paras olotila ja virkeystaso lähteä salille, mutta sinnepä kuitennii tiää aappenaemonen lötjysteli jumppailemaan ja Tiim Aappenan muitten säksättävien simpanssien, orankutankien ja korillojen kanssa hankkimmaan roimmoo voimmoo ja mielen virkistystä :-)

Salitoverini Jaru ja penkkaamisen zen ;-)

Enkä kadu ollenkaan ratkaisuani. Toverien näkeminen ja tutulla salilla puuhaaminen tuo kovasti hyvvee mieltä. Tai en muista tiiä, mutta itelleni ainakin tuo ja taas kerran se perjantaina iloa miulle tuotti. Vaikka raahautuisi zombina salille, salilla syntyy uudelleen ja uudelleensyntyneenä uusi ihminen vaeltaa salilta ulos. En silti ollut salilla käynnin jälkeen maailman tarmokkain, mutta tärkeimpänä muutoksena oli se, ettei pännittänyt ennee samalla tapaa.

Orangutankkimammalla velmu ilme önn, kun hällä lysti päällä önn! ;)


Tein rakkaaksi muodostuneella iloisten nuaamojen salilla vallan maltillisilla painoilla ala- ja ylätaljoja köysikahvalla, keppijumppaa yms. jumppaa, kuntopyöräilyä ja penkkasin RAWpenkkauksena pelkästä 20 kg tangosta pyramidia kiipien 80 kg:n huipulle. Lopuksikin kuntopyöräilyä. Leppoisaa, hauskaa, rentoutunutta ja kivaa. Mukavan lupsakkaa vaihtelua raudan runnomisten ja aktiivisten kisaamisten jäläkeen. Vajjaa tunti miulla män tuohon iloitteluun. Eipä sitä kauempaa tartte hikoilla, suaadakseen paremman mielen ja relan fiiliksen kroppaankin. Kuten tavallista, mie kävelin Salille ja salilta pois, jonka jälkeen miulla oli ruuoanhankintareissu ja hyötyliikuntaa plus kotio kävely. Aika jees fiilis tuli kokonaisuudessaan ja oli aamua paljon parempi olo lähteä viettämään vappuaattoa.

Kyl mie oon niin kaanis, kaanis olen ma ;-)


Miulle ominainen tapa viettää vappua on olla hanin seurassa, lepäillä, makoilla, nukkua, syyä, tehdä särvintä Vappupäiväksi, leppäillä lissee ja syyä lissee ja muutennii naatiskella elämästä selvistä päin. Tännään olen kahtellut ja jeesinyt kun hanini jumppaa, kuntoilee ja voimailee. Olin varmistamassa, kun hää teki uuden henkilökohtauksen ennätyksen armeijapenkkaustyyliin jalat ylläällä maksimivoimapenkkauksessa. Tullut tässä ohessa itekin hieman jumpattua hiljakseltaan Silarukov-vastuskumeilla ja ilman. Kun hani mavetti, niin malliksi tein 40 kg:lla jonkin verran toistoja ja oli kyl ihan kivaa tuokin, mutta en kyllä aio toviin varsinaisia mavetreenejä pitää. Hieman 12 kg käsipainoilla tein hämmerkiääntöökin ajankulukseni ja tuntui kyllä kivalta. Omapainoharjoitteitakin oon tehnyt päivän askareitten kuten imuroinnin ja tiskaamisen ohessa. Rentoa vappuaaton viettoa tämä. Tykkeen ihan aidosti.

Muotinäytöksen esivalmisteluitten kulisseissa Ravintola 931ssä Niagaran tiloissa muutaman vkon säteellä ;)


Huomenna sitten osalla Tiim Aappenan jäsenistöllä yhdessä hengailua, perunasalaatin syöpöstelyä ja kevyttä leikkimielistä jumppailua. Varmaankin katsellaan jottaen leffaloetakin ja höpistään niitä näitä. Kivvoo välillä nähdä immeisii ja apinoita kaikessa rauhassa. Ja mikäoös sen lupsakampi ajankohta kuin Vappupäivä 1.5.2016. Erittäin hyvvee vappuaattoa muuten kaikelle kansalle! T: Krisse Tuominen.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Tännään tuaas salille ja hyvvee vappuaaton aattoa!



"Töttöröö ja hyvvee vappuaatonaattoa!", toivottaapi orankimamma ja orava ;)

Se on tuaas se aeka kö kansa vaeltaa pitkäripaisen kautta puistoihin mölyämään. Jotkut jaksavat marssia vaikka sataisi hevosia. Mie uaattelin ihan vuaan levätä ja ottaa rauhallisesti tämän vappuajan. Sunnuntaina Vapunpäivänä tarkoitus pittee pienimuotoiset kokoontumis Tiim Aappenan poppoolla ja keitä nyt seuraamme uskaltaa saapuakaan ;) Ohjelmassa perunasalaatin syömistä, oleskelua, leffojen kattomista ja jos vaikka vähän porukalla sunnuntain ratoksi hieman jumppailisi tahi voimailisi.


Orankimamma, orankimamma, milloin riisut jumpperin ;)


Kotvan piäästä salille hyvveen seuraan jumppoomaan Tiim Aappenan rakastettavien simpanssien, korillojen ja orankutankkien kanssa. Aena nauru jyllää kö meiä ryhmä salilla myllää ;) Hiki lentää ja vielä enemmän lentää hetula :-) No joo, tännään uaattelin pittäytyä tuaas jossain teknisessä penkkinysväämisessä ja sen sellaattisessa. En kiusaa ihteeni kyykyllä (tykkeen kyykystä, vuaan lonkka tokkopa siitä tykkäis) enkä mavella, vuaan annan kropan palautua noista lajeista siitä runnusta mitä saivat viimeviikon lauantaina. Eipä tässä kolmen lajin voimanostokisaa miulla hetkeen ole tulossakaan, joten mavettamaan ja kyykkimään ei siksikään ole. Penkkikisaa kylläkin on ensiviikon lauantaina. No, mutta... KAUNISTA VIIKONLOPPUA JA JUHLIKEEPA VAPPUA TURVALLISESTI! T. Krisse Tuominen.


torstai 28. huhtikuuta 2016

Tiim Aappenan Voimaprinsessaa kyykyttämässä ;)

Tännään en treenannut itse, vaan lepäilin. Tännään kylläkin liikuin liikunnan maailmassa, sillä koutsasin tännään iki-ihanaa Tiim Aappenan nuorinta jäsentä, meidän voimaprinsessaa ja luontaista tähtikarisman omaavaa voimailijaa ;-) On ihan aidosti mukavata koutsia immeistä, joka on kovin innostunut ja halukas oppimaan ja harjoittelemaan aktiivisesti. Lisäksi toki hienoa että lahjoja löytyy, mutta eniten arvostan sitkeyttä ja halua oppia. Lahjoilla kun ei palajon mitteen tee, jos niillä ja niille ei mitteen tee, eikä niitä ole valmis hiomaan raakatimantista hienoimpaan muotoonsa.

Mie oon niin pop, mie oon niin hop, mie oon niin rok, mie oon niin aappena ;)

Tännään ei käyty kolmea voimanoston lajia läpi, vaan keskityttiin kyykkäämisen harjoitteluun. Aloitettiin boksikyykyllä ja siirryttiin siitä etiäpäin ilman boksia, ihan tavalliseen kyykkyyn. Tietenkin pidettiin taukoja ja keskusteltiin yhdessä siitä miten homma etenee ja mitä seuraavaksi kiinnostaisi tehdä. Kumpikaan meistä ei energiaa räiskynyt, mutta tunnelma oli silti suht. koht. rento ja nauruakin meistä piääs ilmoille. Ei kai sitä nyt viitti tuppisuuna möllöttää, kun voi kerran kivvookin pittee ;)


Onko toi pusihuuliankka? Ei, se on orankimamma ;-)

Voimaprinsessan tuli tänään käytettyä ensikertaa uusia pinkkejä sukkiaan. Onhan ne enemmän maveen tarkoitetut, mutta en mie ainakaan ite niistä kyykkämiseen mitään haittaakaan ole löytänyt. Ite ainakin olen huomannut, että homma sujuu voimanostosukkien kanssa paremmin kuin ilman, eikä se pikkutouhuilijan kyykkäämistä haitannut, hidastanut tai heikentänyt. Ja kivasti sukat sopivat koipiin ja kommeelta näytti. Soppii hyvin tähtemme muutenkin komiaan luukkiin ;)

Punapäällä päällä punaista ja päässä ihan luontaisesti punaista ;)

Treenien loppupuolella kokeiltiin että miltä MyProteinin polvisiteet tuntuvat voimailuprinsessasta. Jännältä ja oudolta tietenkin. Se taisi olla omakin ensikosketukseni aiheeseen, kun olen ensikertaa polvisiteet koipeeni laittanut. Ottanee tuntumaa polvisiteisiin myöhemminkin, vaikka treenaamisen pohja täysin raakanostossa onkin siten, että nostoja tehdään kropalla eikä esim. siteillä tai muilla varusteilla.

Hippi se seikkailee puistossa

Tännään ei sitten kyykän lisäksi muuta tehtykään. Parempi selkeä ja tiivis treeni kuin "ihan pakko tehdä sata asiaa samas treenis"-tyyppinen bingorivinkeräystreeni. Jää lihaksille ja mielelle paremmin oppi ja treeni mieleen. Johan tuossa salilla tiistaina käytiin tekemässä kolmea lajia, niin tuollainen vain 28,5 kg asti mennyt yhteen lajiin keskittynyt treeni sopi hyvin tällaiseen torstaiseen apinaluolan kotitreeniin. Todettakoon tässä siis, että voimaprinsessamme maksimi ei ole tuo em. luku, vaan enemmän. Seuraavat treenit ensiviikolla. Tästä on hyvä jatkaa! Oikein hyvvee torstain jatkoa ja riemuisia treenejä loppuviikkoon! T. Krisse Tuominen ja Voimaprinsessa ;-)

SM-mitalia pukkaa kaulaan urakalla! ;)

Perjantaina orankimamma hubahabaamassa kuntosalin jälkeen ennen kisareissua :)


En todellakaan ole nyt Tiim Aappenan ainoa, kilpaileva tai kilpailuihin treenaava jäsen, mutta torstaista 21.4. alkaen en tosiaankaan ole ollut tiimimme ainoa viralliseen voimanostoliittoon kuuluva tyyppi. Voimaprinsessamme 10 v kun vaatimalla vaati saada liittyä samaan voimanostoliittoon ja päästä kilpailemaan oikeisiin kisoihin. Pistettiin sitten torstai-aamulla hakemus vetämään ja torstai-iltana oli meille aappenaperheläisille iloinen uutinen: voimaprinsessamme 10 v on FPOn historian nuorin jäsen!

"Minulla on voimaa. Pusi haukkarille!", tuumii voimaprintsessa ;-)


Perjantaina 22.4. tuli pakkailtua laukkuja kisareisua varten, sillä edessä odotti reissu Turkuun ja Turusta Piikkiöön FPOliiton RAWvoimanoston SM-kilpailuihin. Pakattujen kassien kanssa paarustin kuntosalille missä tein hyvässä seurassa kevyttä teknistä treeniä, keppijumppaa, tasapainoharjoituksia, venytyksiä ja muuta jumppaa. Treenien jälkeen juttelin Tiim Aappenan parin jäsenen kanssa, jotka saattoivat miut bussiasemalle, josta yhden hengen ruoka- ja juomahuoltojoukon kanssa kuljimme bussilla Turkuun. Turussa kävin Vegekaupassa ostamassa kisaeväitä samaan aikaan kun huoltaja hankki meille kahden päivän Fölikortit kummallekin.

Tiim Aappenan piääorangutankki se siinä viilistellöö vuaa'an jäläkeen perjantaina 22.4. SM-kisajulisteen iäärellä



Fölikortilla sitten suuntasimme Piikkiöön. Piikkiössä jäimme liikuntahallin pysäkillä ja löysimme ihtemme vaffoja immeisiä seuraamalla liikuntahallille. Liikuntahallilla sitten aappena käveleskeli punnitushuoneeseen. Huoltajan kanssa täyteltiin kilpailulomaketta yhdessä samalla kuin väsynyt ja reissusta uupunut aappena yritti stripata ihteään punnitusasuun eli nk. Eevan asuun. Kevät kun on tunnetusti lämmintä Suomessa, niin vuaatekerroksien kuorimisessa män aekoo tovi jos toinenkin. No, tulipa sitten täytettyä lomaketta siinä samalla huolella. Vaa'alle kun ponkaisin, niin viisari värähti vain intsan verran yli satasen, asettuen kohtaan 100,1 kg. Enpä ollut siis tuaaskaan satakiloinen läski aappena, vuaan pikkiriikkisen piäälle ;-)

Aappenainen hötellillä hubahabaamassa

Vaa'alla oltuani vuaatteet piäälle, lomakkeentäyttö loppuun, hieman nestettä ja evästä nuaamaan ja bussipysäkille. Bussilla Turkuun ja Turussa ruokoo nuamoon ja hotellille. Hotellilla hieman jumppaa ja goisimaan. Uaamulla uaamujumppoo ja syöpöstelyä. Sitten vauhdilla Piikkiöön. Piikkiössä sitten katsomaan telinekorkeuksia kohdilleen ja kyselemään päivän speksit. Sitten pukuhuoneeseen ja lämmittelyitä kehiin kyykyssä. Oli muuten varmaan ihan hilskutan hauskoo kokeneitten kisaajien kahtoa kö aappena jalkakipuisena ja väsypallerona elämänsä ensimmäisen kerran tutustui Monoliftin ihmeelliseen maailmaan lämmittelytilassa. No, äkkiäkös sitä piääs jyvälle kuinka homma toimii ja suurista suurin jännitys oli tipotiessään.

105 kg kyykkä SM-kisoissa naisten superraskaassa sarjassa... suorittajana ihan aappena ihan ite :)


Eka kyykky (100 kg) meni hylsyksi liian korkeana, vaikkei se todellakaan ollut mikään sellainen kyykky mitä saleilla usein näkee, vaan oikeesti kyykky, mutta nämä on näitä makuasioita että mikä on kenenkin mielestä tarpeeksi syvä kyykky ja mikä liian korkea. Noh, 105 kg meni lävitte ja oli hyvä olo, kun oli hyväksytty suoritus kisassa plakkarissa. Seuraavaksi pyyettiin 125 kg tankoon (tosin videosta huomasin että kuulutuksessa oli 120 kg, mutta enihau ja vuh vuh) ja marssin lavalle sitä kyykkäämään. Hermoilin ihan liikaa eikä asento ollut maailman paras, joka kostautui, sillä allaalta ylös tultaessa, vanha lonkkanivelvaiva piäätti sitten aktivoitua ja karmea kipu iski. Onneksi tuomari tajusi heti tilanteen ja keskeytti suorituksen ja varmistajat kiiruhtivat kiskomaan romut pois aappenalta. Ei ehkä se mukavin fiilis elämässä tuo hetki, mutta tulipa tuokin nyt sitten koettua.

Joskus hyväkanttisenkin kannattaa kisoissa pitää pylly ja lonkka kylmänä, päästä puhumattakaan ;-)



Eipä siinä sitten muuta kuin kipulääkettä naamariin. Vastuskumijumppaa. Venyttelyitä. Kylmägeeliä. Kylmäkallea. Hevoslinimenttiä. Läheisyyttä ja hellyyttä. Ruokaa. Lisäravinnetta. Lepoa. Samalla sitten koitin saada särkevän olkanivelen tykkäämään elämästään sen verran, että sillä pystyisi jumppaamaan maaten suoritettavaa keppijumppaa mitä penkkipunnerrukseksikin kutsutaan ;)  Noh, lissee kipulääkettä nuomariin. Vastuskumijumppaa. Keppijumppaa. Muuten vaan jumppaa ja penkkiä lämmittelemään. Koska 75 kg meni kevyesti lämmittelyssä, laitettiin aloituspainosta 70 kg huimaan 75 kgeen. Se toki meni kevyesti lavallakin. 80 kg meni myös komiasti. 85 kg kosahti just pari millii liian alas ja osui räkkiin, joka siis tuhosi suorituksen. Tästäkin huolimatta, koska rauta sinänsä kulki kevyesti ja kunhan lihakset verttyivät yms., niin olkapää ei vaivaillut, joten piäätin yrittää 88 kg:lla oman painoluokkani voimanoston SEtä, joka valitettavasti sitten tyssäsi siihen, että rinnalta lähtiessä olkaniveleen ja olkapäähän iski sen verran karsia kipu, että rauta jäi saamatta ihan ylös asti. Joka tapauksessa, tulipa nyt liikuteltua sitten tuotakin rautaa, eikä voi ainakaan sisun puutteesta syyttää.



80 kg loppusuoristuksessa Viksulla Vaffalla Orankimammalla :-)

Pukkarissa lisää lepoa, jumppaa, kylmägeeliä, jääpussia yms. olkapäähän ja lonkkaniveleen, joka ärtyi hieman lisää penkatessa. Pakko myöntää, että olo ei ollut se maailman paras tässä vaiheessa, kun koko päivän oli lisäksi minnuu vaivannut kuume. Että se joka sanoo, että meikäläinen se urheilijana pelleilee ja ottaa helppoja voittoja ilman vaivaa, ei tiedä todellakaan sitä millä vaivalla ja kivulla tuokin mitali tuli vammaisen ylipainoisen neuroerikoisen orankimamman kaulaan. Ne jotka tietää, todella tietää ja arvostaa ja heitterit ny ei ymmärrä muutenkaan, vaikka rautalangasta viääntäis.

Apina ja 120 kg hyväksytysti suoritttuna :-)


Seuraavaksi sitten oli edessä tahtojen taistelu kyetä saamaan kipeenä olemisen ja vammojen aktivoitumisen vuoksi heikoksi jääneitten tulosten jälkeen yhteistulos kohoamaan sellaisille lukemille, että ei ittee pännis aivan suunnattomasti. Ja siinä sitä hommaa sitten olikin. Lämmittely pelkällä tangolla oli jo aika kipeetä. Pikkuhiljaa taistelin 90 kg asti ja totesin että lavalla saa luvan lähteä 100 kg.  Ja sehän lähti sieltä! Sattui vuaan pirkaleesti ja linkkasin lavalta alas. Otin tukea lipputangosta ja pyysin kaveria tuomaan penkin miulle. Huoltaja talutti miut makkaamaan lattialle. Korotin 115 kgeen ja sain kuulla monelta että miksi sie jatkat ku sä et pääse käveleen ja sait jo tuloksen. Koin vain että nyt pitää oikeesti vaan yrittää. Iski sellainen taistelijan tahtotila. Tulihan siinä riitaa huoltajankin kanssa, mutta se vain sai raudan nousemaan helpommin. 115 kg sattui hilkutasti ja karjuin lavalla kuin emoleijona. 120 kg nousi yllättävän kevyesti ja siitä suorituksesta olin piruksen ylpeä.

Naisten superraskaan hopeamitali matkalla kaulaan


Kun suoritukset oli ohi, pukkariin syömään ja lepäämään. Vaatteitten ja kenkien vaihto, meikkiä naamaan ja jumppaa. Viihteelle vaihto niin sanoakseni. Helpotti pikkuhiljaa pahimmat kivutkin ja leppoisa kävely helpotti tuskia ja vähensi jumeja. Kävin kättelemässä tuomaritkin ja juontajat yms. ja sain heiltä onnitteluja hyvistä suorituksista ja todellisesta sisusta. FPOn RAWvoimanoston SM-kilpailuissa tulin siis lauantaina 23.04. kaikista krempoista huolimati sisulla naisten avoimen superraskaan sarjan hopeamitalille. Nyt plakkarissani on kahden viikon välein suoritettujen WPC SM-kisojen naisten avoimen rawpenkin kultamitalin lisäksi FPOliiton RAWvoimanoston SM-hopeaa. Jossain SM-kisassa kun saisin pronssia, niin olisi värisuora kasassa.

Hopeapallilla on helppo nauraa ;)


Hihihi! Mie oon ny si SM-kulta ja -hopeapallisti.. Ansioitunut sm-peewoilija siis olen ma ;-) Harva onkaan todistettavasti näin hyvä SM-peewoilussa! Ja vielä kö niää kinkysessiot oli kahden viikon välein, niin voi sanoa että olen ansioitunut ja erityisen aktiivinen SM-peewoilija! <3 Ihunaa olla tällättinen SM-kulta ja -hopeameisselisti <3 ;-) HIHIHIHI!!!


Positiivari posettaa kaulassaan hopeaa!

Lauantaina sitten juhlallisuuksien jälkeen Piikkiöstä kohti Turkua ja hotellia. Hotellissa pikaista särpimistä ja kävelyä vielä auki olevalle kaupalle. Kaupalla sitten väsyneenä pitkin kauppaa pähkäilemistä. Mitä mie ostan. Mihin miul on varraa... Ööh. Ei järki toimi. Näytettiin varmaan joiltain zompeilta. Ja pakasteosastolla melkein törmäsin tyyppiin, joka näytti TODELLA paljon Timo "Pode" Poutiaiselta, mutta tokkopa oli, koska käsittääkseni tuolloin oli muualla kuin Turussa huoltsikalla haahuamassa keskiyön aikoihin pakastealtaalla.

Hotellilla sunnuntaina pirtsakkana kuin peipponen... oon mie vuaan niin söp ;) Heh! 8-)

Sunnuntai meni jumpatessa, lepäillessä, kotio hankkiutuessa junalla ja nukkuessa. Hevossalvaa ja särkylääkkeitä kului. Vastuskumit olivat kovassa käytössä ja joogamatto myös. Todella glamoröösiä eloa! :)

Ma 25.3. Aappenaa hieman särki sieltä täältä ja jomottikin mukavasti. Vasen olkapää ja lonkkanivel ovat parempiakin päiviä nähneet. Kipulääkkeet, Silarukovin vastuskumit (iha best evö!), venyttely, hevossalva yms. auttoi mutta ei vienyt kipua pois. Kuntouttavaa jumppaa iltapäivällä kävelylenkin jälkeen, jonka jälkeen hierojalle. Tuntee tehneensä jotain FPO RAWvoimanosto SM-hopeamitalin eteen, jonka ihtelleni naisten avoimen superraskaasta sarjasta sain. HUBA!

Hc-oldschoolmetodit aappenalla käytössä tiistaipäivänä


Muanantaina oli väsymys-, uupumus- ja räytymispäivä. Hieman myös pännittikin. Yleisuuvutti. Frendien näkeminen piristi ja oli mukavaa käydä salilla tekemässä kivaa rutiineista poikkeavaa palauttavaa reippailua. Hierojallakin oli tavallaan kivaa... mutta jotenkin tuokipuilu ja kipuärtyily ei oo ihan se mun kuppi teetä

Noissa koivissa on roimmoo voimmoo :-)



Ti 26.4. kirjoitin FB-profiiliini alkuiltapäivällä: "Joinain päivinä tuntuu siltä, että ois ollu parempi ettei ois herännytkään, mutta etiäpäin mennään vaikka sateessa ja loskassa. Elämä on. Loppujen lopuksi elämä on aika jees ja hyvät päivät tuntuu tosi hyviltä, kun välissä on vähän mälsempiikin päivii...", mutta onneksi päivä muuttui huomattavasti paremmaksi kuin miltä ensialkuun tuntui.

Ommoo kivvoo, orankimamman rautatankojumppoo :-)


Loppujen lopuksi tiistai oli vallan hyvä päevä. Tuli tehtyä lattiapunnerrusta ja lattiapunnerrusvariaatioita (pakkilaatikon päällä matto jonka päällä joogamatto josta sitten lattiapunnerrusta) kotona apinalauman omalla kotiluolan salilla, jossa touhutessa tuli taas sellainen mukava "kyllä rauta hieroo vaivat pois" -fiilis. Alkoi oikeasti tulla mukava olo ja turhat kipuilut hälvetä. Rauta todellakin hieroi. Hyvä fiilis jumpan jälkeen.

Voe että kö mie oon niin sexy jumpatessani ;-)


Illalla voimaprintsessan kanssa käytiin tuaas kuntosalilla yhdessä. Oli tuaas mukava reippailla yhdessä juoksumatolla, voimasäkkien, kahvakuulien ja voimanoston parissa. On se vuaan vaffa. Oon kovin ylypiä hänestä. Mukava koutsata, kun toisella on kykyä, intoa, taitoa, halua, voimaa ja lahjakkuutta. Salilla ite keskityin lähinnä koutsaamaan, mutta tein palauttavaa ja kuntouttavaa voimailua koutsaamisen ohessa. Vaikka keli oli sateinen, mieli ei ollut enää jumpan jälkeen myrskyinen. Kyllä liikunta ja etenkin yhdessä liikkuminen tekee ihmeitä!

Orankimamma ja pikkuaappena kuntosalilla ;-)

 Keskiviikkona en lähtenytkään Helsinkiin, koska ei ole järkeä reissata väsyneenä ja ryytyneenä ja paikat särkevänä. Kerkiää sinne myöhemminkin. Teki muuten  keskiviikkona 27.04.  ihan taivaallisen hyvvee, hyvässä seurassa, kuntopyöräillä ja penkata. Penkkasin raakana 77,5 kg asti ja sitten slingshoteilla 110 kg asti. Naurettiin Tiim Aappenalla niin että tupa tärisi ja nauru tarttui muihinkin. Kyl tää kuntoilu, kivuista huolimati, tästä taas iloksi vielä muuttuu. llalla oli pitkän päivän jälkeen rättipoikki uupunut, viluinen, ja nokka vuotaa -olo... Päikkärit auttoi kaikkiin vaivoihin, sillä uni ja lepo tekee ihmeitä!

Voimapusui SM-kulta- ja hopeamitalistiorankimamma-aappenalta ;-)


Tännään pirtsakkana orankimammana ja vaffailukoutsina Tiim Aappenan nuorimman jäsenen voimaprinsessan kanssa taas salille. Kyllä siitä hauskaa taas tulee. Usein kun väsyneenäkin menee salille, niin salilla sitä kummasti piristyy, kun jumppailee ;-) JUMPPAISAA KEVÄTTÄ! T. Krisse Tuominen, WPCn SM-kilpailujen Rawpenkin naisten avoimen -kultamitalisti ja FPO RAWvoimanoston naisten avoimen superraskaan sarjan hopeamitalisti

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Aappenamamma salilla pirtsakkana peippona ;)

Tulipa sitten uaamulla herättyä mukavasti kolomen nelejän aekoon... No, eehän siinä mitteen, sillä johan siinä siunaantui sitä pluaatu-unta melekein viisi tuntia. Jei! :) Pirteänä tähänkin uaamuun siis heräsin ja pikkuuaappenan kanssa touhusin. Ruokin, mavetusta opastin ja koulumaailmaa kohti saattelin. Sitten sometin, kuntosalille hyvveen seuraan mänin, palaveerasin, ruokaa hommasin, tuttui näin, hyötyliikuntaa harjoitin kosolti, kävelin ja sitten lepäilin.

Tiim Aappenan Jaru se virnuaa ku o hyvä viilis ;)

Kuntosalilla muita tsemppasin ja jumppasin ite vaihteeksi. Tuohan siis oli tällä vkolla kolmas kerta kuntosalilla (plus kotisalilla koutsailu) ja eka kerta täl vkolla kun tein muutakin kuin hyvin kevyttä jumppaa ja venyttelyä. Kuntopyöräilin nyt ihan jees vastuksella, tein vastuskumeilla harjoituksia, keppijumppaa, kevyttä taljatouhuilua, omapainoharjoitteita, tasapainoharjoitteita, ja olin varmistajna, salihuoltajana ja koutsina Jarulle Jarun penkatessa.


Tiim Aappenan piääkoutsi ja urheilu"sankari" ;-)

Tuli taas tietenkin käveltyä salille ja salilta. Hyötyliikuntaa tuli kivat määrät tänään ja siitä mie tykkeen kivasti. Ja mukavaa, kun jalat kestää taas enemmänkin kävelyä ja kyykkäämistäkin. Eihän ne kivuttomat ole, mutta on se luksusta siihen kun isovarvas oli murtunut ja toisen jalan nilkka muljahtanut ;-) Tänä vuonna voisi ihan huvikseen heinäkuussa käydä puolimaratonin pyörähtämässä ja jos vaikka sitä ennen pitkästä aikaa omaksi huvikseni jolkottelisin Cooperin testin. Siinä tullut miulla aena hyvvii tuloksia. Tokkopa ihan surkiat nytkään tulloo, vaikka ei koipien luut vielä muuailman parraassa kunnossa olekaan :-) Mutta kyllä niillä silti mielellään jolkotteleepi. Aappena tykkee kö voep kävellä, hölkätä ja halutessaan juosta jolkotellakin ;)

Tuota noin siis ikkeen niinkö, täs kuntopyöräilles voisin vaik ottaa samal tälläsen näpsyn... joo-o, uunolta näytettään vieläkin... hyvä, jatketahan harjootuksia :-)


Päivätorkut, oih, mitä luksusta. Sellaiset siis otin kuhan kaupungilta kotia tulin pitkän päivän jälkeen. Onpi jaksanut taas touhuta illalla. Ja pianhan tässä piääsee tuaas lepäämään ;-) Meinoon nukkumaan yöunet tutiluijjaten. Uaamulla sitten tuaas kävelyä, palaveeraamista, asioitten hoitoa, hyötyliikuntaa, yms. muuta mukavaa, lepoa, kisareissuun eväitten tekoa ja laukkujen pakkaamista. Lauantaina sitten "valitettavasti" "joutuu" muutakin tekemmään kö vuaan leppäämään. On se vuaan "kauhiaa" ;-) Ehkä kauhiaa kahtua, mutta kivvoo tehä ;-)



Muskleforum (jonka Enver antoi aappenalle tuaas makoisaa bännibannaania, hih!) muuten mainostaa (kts. juttu tästä) FPOn RAW Voimanoston SM-kilpailuja! ;--) Ja peräti meikäläisen WPC Raw Bench Press SM-kullalla naisten avvoimessa sarjassa, ja sillä että sen tittelin omaavana olen noissakin kisoissa. Ironista sinänsä etenkin nyt kun miulle napsautettiin hassunhauskat randomit foorumibännit, että just miut mainitaan kisaajana tuossa foorumijutussa. Mutta miun elämä nyt on muutenkin ihanan ironista. En mie ole sarkastinen, elämäntapahtuvani vuaan välillä ovat  hieman sellaattisia. Ja onhan se hauska saada foorumijulkisuutta(kin). JEI! ;-)


Mutta tältäkin pohjalta on hauskaa ponnistaa tulevaan päivään, joka jo odottaa nurkan takana. Näillä paukuilla myös ilonvirne huulilla paukautetaan menemään RAWvoimanoston SM:ssä niin että tanner tärisee ja yleisöllä on muutakn kahteltavvaa kö miun runsaat muodot ;-) KAUNISTA KEVÄTTÄ TEILLEKIN! T. Krisse "Viksu Vaffa Orankimamma" Tuominen ;-)

Yli kymmenen tuhatta blogikäyntiä ja muuten vuaan lupsakkoo mennoo ;-)

Aappenamamma se pohtii muaailman mennoo ;)


Se on kuulkaas nyt sillä viisii, että herttileijaa vieköön, miun vuaatimaton pikkuinen höpsismin täyteinen blogini on imenyt sisäänsä yli kymmennentuhatta mulgaisua! Se o palajo se kö uaatteloo, että mie en oo missi, ei ruudulla hääppösemmin näjy tissi, ikkee on sevverta palajo että se lähenöö enemmän nelejää kö kolomeekymmentä, killoi on joko vähän piäälle sata (jos ollaan bulkilla ja hillossa on täytettä ja kermoo piäällä) taikka vähän alle (jos ollaan voimanostajan perusruokavaliolla eli pizzalla, kääretortuilla ja munkeilla), nuaama on yhtä komia kö eilinen ruusu ja muutenniinkii lähtökohat on mitä on!

Orankimamma se siinä varmaan jottaen vilosofisia aivopähkinöitä pähkäileepi ;)


Mutta ee kelepoo valittaa kö männöö hyvin! Hienoohan se vuaan on, että tälläättisen puusta pujonneen olooseen oranginkouraisen viksun vaffan orankimamman edesottamukset lähiömutseilun, jumppailun, ihtensä kuntouttamisen, syömishäiriöoireista erroon piääsemisen, kuntoilun, treenaamisen ja kilpailun, urheilun, höpsismin, huumorin ja muun hassuttelun muaailmassa kelepoo noin hövelisti ja isolle sakille ;-) Varsinnii kö ee oo mikkeen organisaatio, blogiportaali tai muukaan mainostamasa edesottamuksiani. Ihan ovat ommoo kiinnostustaan blöggäilyihini löytäneet. Hienova onpi se. Kiitoksiva, tattista vuaan, niijausta ja kumarrusta iha kauhivasti kaikille lukijoilleni!

Voe tokkiinsa kö mie oonkin niin edustavan, vaffan, sexyn ja viksun näköinen ulkovuaatteissa ;)


Tiää viikko ollut siksi hassu viikko, että olen käynyt joka päivä salilla, mutten ole kertaakaan tehnyt sitä mitä normaalisti eli voimanostoa ja muuta rautareippailua. Muaanantaina kävin urheiluhierottavana ja maastolenkillä ja salilla kevyen jumpan ja venyttelyn lisäksi tsemppaamassa salikaveria. Eilen tiistaina mie kävin salilla valmentamassa ja varmistamassa Tiim Aappenan nuorinta lahjakkuutta ja tsemppaamassa plus varmistamassa erästä uutta salituttavuutta. Tännään uaamulla opetin Tiim Aappenan nuorimmaiselle lahjakkuudelle kyykkäystä. On sillä vuaan hyvä taso voimanoston kaikissa kolmessa lajissa. Ilo kahtella ja koutsata, kun aappena oppii nopiasti ja lähtötaso on valtavan hyvä johtuen siitä, että onpi suaanut koko ikänsä kiipeillä, harrastaa aikidoa ja muutenkin liikkua riemukkaasti. Voimaa ja notkeutta on ihailtavan paljon.

Korokemavetreenit ja jokin hämyinen valojuova ;)


Tännään onpi asioittenhoitopäivä (tullut esim. virtuaalipalaveroitua työn alla olevasta Essel Designin miusta tuottamasta urheiludokumenttielokuvasta), ruuoanhakureissu, ja salilla käyntiä tuaas edessä. Tällä kertaa olen tuaas alustavasti tsempperinä ja varmistajana, mutta tännään uaattelin hieman salilla jottaen tehäkin ihan vaihtelun vuoksi, ettei laiskuus iske. Aerobista siunaantuu tännäänkin palajon, kun kävelen ja hyötyliikuntaa siunaantuu siitä kosolti tännäänkin.

Mjahans, pähkäilee mamma aappena ;-)


Uaattelin keppijumpata, käyttää vastuskumeja ja ski pull -vermestä, kuntopyöräillä, ja tehdä tasapaino- ja omapainoharjoitteita, ja tehdä kenties kevyesti taljoja. Ei varsinaisesti mitään hirmuisen hurjaa raudanrenkomista siis ;-)

Oo, mie oon niin söpö kun miul on musta myssy ;-)


Huomenna lepopäivä ja luvassa lähinnä viikonloppureissulle vaatteitten ja varusteitten pakkaamista ja eväitten leipomista. Perjantaina käväisen kevyesti tekemässä teknistä treeniä salilla enenn kuin iltapäivällä suuntaan Turkuun, josta ampaisen vikkelään Piikkiöön iltavaa'alle. Iltavaa'an jälkeen sitten syöpöttelyä, venyttelyitä ja nukkumista. Ja lauantaina sitten edessä kolmen lajin kisaamista FPOn RAW Voimanoston SM-kilpailuissa Piikkiössä urheiluhallissa naisten avoimessa sarjassa superraskaana naisnostajana.

Sunnuntaina sitten kotio päin valumista, lepoa ja matkakamppeitten pyykkäämistä. Muaanantaina sitten ohjelmassa ensiviikolla hyötyliikuntaa, ruuoanhankintaa, kuntosalilla teknistä treenaamista keskiraskailla painoilla ja urheiluhierojalle menemistä. Että eipä tässä aeka piääse tylysäksi tulleen missään vaiheessa. KAUNISTA KUNNOLLISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE TOIVOTTAEN! T. Krisse Tuominen.



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Salilla tännäänkin eikä tälläkään kertaa ite rautaa renkomassa

HubaHaba ja HabaHuma Viksulla Vaffalla Orankimammalla


Koska on kisaviikko ja kävin eilen urheiluhierojalla käsitelemässä koko kropan, en mennyt tännäänkään rautaa renkomaan ja kuntoilemaan kuntosalille, mutta kuntosalille mie menin kuitenkin. Olin salilla tännään valmentajana ja varmistajana. Varmistajana olin kahdelle henkilölle ja valmentavana varmistajana olin meiän pikkuaappenaiselle, jonka kanssa kotitreenien sijaan käytiin salilla katsastamassa kuinka homma siellä kodin turvan ja rauhan sijaan toimii. Hyvin muuten toi Tiim Aappenan nuorimmainen vettää salillakin ja tuntuu olevan tyylillään ja vaffuudellaan aika inspiroiva ihmisille. Vaffa ku mikä vaik on tollanen söpö pulukannaru ja prinsessa ;-) Ja se o oikee se! 8-) Ja on se hauskaa käydä salilla lapsenkin kanssa, etenkin kun tulosta penkatessa tulee muaallakin kuin kotioloissa. Ylypiä olen ma <3

Tiim Aappenan nuorin sankari juoksumatolla viilettämässä! ;)


On mukavaa, kun hän on niin vahva, asiallinen, älykäs, kuuntelee mitä sanotaan, ja osaa hommansa, niin hänet tosiaan voi ottaa julkiselle salille ja antaa hänen välillä toimia itsenäisestikin esim. juoksumaton, crosstrainerien, vastuskumien yms. kanssa. Penkkaamisessa ja taljojen kanssa tietenkin olen valvomassa, opastamassa, näyttämässä ja auttamassa. Mutta esim. käsipainoilla ja kahvakuulillakin hän osaa treenata ihan itsenäisesti ja osaa olla itseään telomatta, ja arvioida voimansa oikein ja tehdä liikkeet rauhallisesti ja turvallisesti. On muuten paljon enemmän sanottu kuin vaikka monesta aikuisesta salilla kävijästä.

Crosstrainer on iso, aappena pieni, mutta voemmoo on! ;)


Ja on hienoa, kun voi tarjota liikunnallisesti lahjakkaalle lapselle mahdollisuuden kuntoilla muillakin penkkipunnerruspenkeillä ja tangolla kuin mitä kotoa löytyy. Saleilla kuitenkin on myös enemmän tilaa kuin meidän kotiluolassa, ja tietenkin myös enemmän välineitä ja laitteita. Juoksumatosta paljon kävelevä ja juokseva nopeakoipinen pikkuaappena innostui oikein kunnolla. Ja on sillä todellakin nopiat koivet. Nopeammat kuin oolin luullut. Todella etevä siis nopeana kävelijänä ja juoksijanakin, ainakin mitä juoksumaton nopeusluvuista ja kävelemisen plus juoksemisen keveydestä pystyi päättelemään.




Myö tietennii pikkuaappenan kanssa käveltiin salille ja salilta. Ennen salia syötiin hyvin ja levättiin ja sama toistettiin salin jälkeen. Kyllä se salitreeni tosiaan kulukee ruuallakin kun sen oikein ajoittaa ja sisältö on treeniä tukeva ja vastaavasti treenin jäläkeen palautumista avittava. Lisäravinteella voi ryydittää hommaa ja helepottaa, mutta oikialla ruuoalla se ravinnon pohja kuitennii hoidetaan. Ainakin meiän Tiim Aappenan elämän vilosofialla.

Tiim Aappenan nuorin tiimiläinen, nettikirjoittajana... näemma peräti chatissa asti... kun selkänsä kääntää, niin pikkuapina(t) ne puolestani nettilässä kirjoittaa :-)


Hauska juttu muuten tapahtui, kun meikäläinen tuli tälle konneelle blogittamaan ja kävin välillä sitten vessassa, niin huomasin että aappenaisten toisella tietsikalla pikkuapina se harrasti urheilufoorumille kirjoittelua, ja peräti foorumin chattiin. No, menneehän se LUAn sometuksen ulkoistus noinkin, kun selekänsä kiääntää, niin pikkuapinat sitä hoitaa ;-) KAUNISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE! T. Krisse Tuominen ja Tiim Aappena.

Viksu Vaffa Orankimamma se sanailee FPO RAW Voimanosto SM-kilpailuviikolla sanan jos toisenkin

Maanantaitunnelmiani


Vähintään yhtä pirtsakkana tulen olemmaan tuaas tämänkin viikon kisalauantaina ;-)


Muaanantaiuaamuna sannailin FB-profiiliini seuraavasti ja haluan jakkaa sen kaikille blogin lukijoilleni alkuperäisessä muodossaan ilman muokkausta: "Se on taas yksi uljas viikko edessä. Yksi uusi upea mahdollisuus viettää ihana viikko. Tännään urheiluhierojalle, urheilupsykologin kanssa maastokävelylle ja huoltajan kanssa palaveeraamista tämän vkonlopun urheilusessiosta FPOn RAW Voimanoston SM-kilpailuissa. Menen myöskin tännään kaiken hyötyliikunnan, ruuoanhankinnan ja toverien näkemisen ja heidän kanssaan nauramisen lisäksi reippailuseuraksi jumppaamaan kuntosalille iltapäivällä alkuiltaan asti. Tämän lisäksi varmaankin somettelen urheilufoorumeilla. Aika urheilullista, liikunnallista ja reippailevaa onpi elämäni mun tänäänkin ja tällä viikolla. Elän unelmaani ja nautin siitä. JEI! <3 " Ja ei ole fiilikset muuttuneet tuosta vieläkään. Nokka vuotaa ja tukkoinen olo ja parempikin kunto kisaviikolla siis voisi olla, mutta en murehdi sitä vuaan iloitsen siitä, että sataa, joten katupöly ja siitepöly ei pöllyä ainakaan tällä hetkellä eikä elimistöäni suaapi aivastamaan tahi rasittumaan. Hienoa onpi se, sanailisi Markus Kajokin. Hieno sanaseppo onpi hän ja itolini humoristina.


Mie oon NIIN style ja oikkee femme fatale ;-) :-9 8-)



Urheiluhieronnassa Tapani Kudjoilla kävin tosiaanni muaanantaina, ja helepotti olloon se. Toki olin jo ite suaanunna kotikonstein jeesittyä oloani, mutta ammattilaisen kosketus jumeissa on aina ammattilaisen kosketus jumeja poistamassa. Loppujenlopuksi olin suaanut tuaas jumpalla selekääni parempaan liikkuvuuteen viimeviikon kipuilun jälkeen, joten suurimmat hommat hierojalla oli jalkojeni kanssa, joita otettiin maltillisesti, koska tällä viikolla kuitenkin olisi hyvä olla lauantaina peto kyykätessä. Ensiviikolla mie käyn sitten uudelleen hoitamassa mitä hoidettavana FPOn tämän vkon lauantain RAW Voimanoston SM-kilpailujen jälkeen hoidettavana "mahdollisesti" on. Koska noihin kisoihin en uaatellut mennä lähtökohtaisesti joka lajissa pelaamaan varman päälle, paitsi tietenkin jos päivän kunto sen ehdottomasti vaatii, sillä en vieläkään aio vammauttaa itteeni vain sen takia että "kovin nostaja on raakanostaja" -meiningillä ois ihan pakko mennä, rutisi luut tai ei ;) 


Mie olen NIIN POP, mie olen NIIN HOP ;-)


Miusta on mukava treenata kovaa ja kisatakin aktiivisesti ja kummassakin kun hommat sujuu ja on kaikkensa antanut olo ja hiki valuu, niin hymy vääntyy naamalle väkisinkin, mutta ittensä telominen, paikkojensa runnominen yms. ei miulla kuuluu ollenkaan siihen mikä tekee kovasta treenistä kovan. Jos haluaa "tehdä niin kovan treenin että oksentaa", niin sen kus vetää vaik protskupirtelöt vattaan hölskyyn just ennen treenii, tekee nopeella tahdilla, huhtoo kuin hullu, ei lepää ollenkaan, ei juo vettä tai juo sitä liian vähän ja unohtaa hengittääkin, niin johan laatta lentää. Jos haluaa "reenata niin kovaa että luut rutisee", niin ei muuta kuin pistää tankoon vaikka 120 kg kun kyvyt ja voimat riittää hädin tuskin 50 kgeen, niin johan rutisee. Ei se sen enempää vaadi, enkä näin ollen saavutuksena noita pitäisi, sillä lahjatonkin kykenee noihin "kovaa treenaamisiin". Mie taasen tykkään lämmitellä, jumpata, jne. ennen treeniä ja treenin aikana pitää lepoa ja lyhyitä venytyksiä, tehä lämmittelysarjaa, työsarjaa, "jäähdyttelysarjaa", loppujumppaa, kävellä salille ja salilta, ja kyetä kovan treenipäivän jälkeen menemään myös halutessani tai tarvittaessa treenaamaan kovaa seuraavanakin päivänä.

Glamuuristi kuljetaan tälläkin kisareissulla oikkee omal Rols Roissilla <3


Miulle kovaa treenaamiseen kuuluu treenaaminen tosissaan mutta siitä iloiten ja riemuiten, itseään kehittäen, asioita analysoiden ja parantaen, aktiivinen treenaaminen ja aktiivinen kisaaminen. Ja hyvin syöminen, hyvin juominen (juunou, vesi, ja silleensä), lepääminen, riemuitseminen, lihashuolto, ittestään ja muista huolehtiminen. Ja salilla ja salin ulkopuolella muitten auttaminen. Ja mie haluan kyetä tuolla tapaa treenaamaan kovaa loppuelämäni. Siksikään en halluu vammauttaa itteeni, sillä itteni vammauttaminen tän enempää, ei tekis mua yhtään "kovempaa tyyppiä", vaan paremminkin tekisi miusta narrina tyhmällä tapaa itestäni surullisen varoittavan esimerkin pellen. Ja en halluu olla surullinen klouni, vuaan iloinen ja iloitseva kunnossa oleva ja kunnossa pysyvä iloinen elämästään nauttiva ja iloa ympärilleen levittävä orankimamma, klouni ja hassunhauska iloinen pelle.


Vegaaniset ja gluteenittomat plätyt ne voimanostajan tiellä pittee tälläkin reissulla ;-)

Urheiluhieronnassa käytyäni muaanantaiuaamulla, läksin asioita hoitamaan ja niitä myös hoidetuksi sain, jonka jälkeen ohjelmassani oli tunnin verram urheilupsykologin kanssa metsäkävelyä pitkin mäkiä ylös ja alan ja toki keskustelua kävelyn ohessa, ja senkin kun olin mallikkaasti suorittanut, mänin kotiin pyörähtämään puhdasta paitaa vaihtamaan ja hieman ravintoa tankkaamaan. Tankkauksen ja vuaatteen vaihdon jäläkeen läksin kaupunnille kävellen lisää asioita hoitamaan, ruokaa hankkimaan, tovereita näkemään, heidän kanssaan riemuitsemaan, hyötyliikuntaa toteuttamaan ja kuntosalille menemään.

Pizzaaa.... om nom nom... pizzaaa... <3


Kuntosalilla olin tsemppaamassa erästä viksua ja vilmaattista Tiim Aappenalaista nimeltänsä Petri ja hieman jumppasin itsekin. Lähinnä rauhallisesti oleskelin, toveria viihdytin ja parempiin suorituksiin kiihdytin, jumppailin ja venyttelin rauhallisesti, söin eväitä, kävelin juoksumatolla, kuntopyöräilin ja hieman kemppijumppailin. Urheilullisin suoritus oli vastuskumien käyttäminen, kilon painoilla äärikevyt jumppaaminen ja kevyillä painoilla kotvan aikaa ristitaljassa tekeminen. Oli kyllä virkistävän hauskaa ihan vain enimmäkseen olla, seuraneiteillä, tsemppailla ja fiilistellä rujon raudanrenkomisen sijaan. Hauskaa oli se!

Tiim Aappenan atlettinen ja kotleettinen Petri Peppendeeros reenamassa ihan hirmuusen kovvoo ;-)


Tällä viikolla en voimanostoa tee kuin vasta lauantaina kisapaikalla. Menee arkiviikko ihan levätessä, hyötyliikuntaa suorittaessa ja jumpatessa. Ihanan erilainen ja rakastettavan levollinen viikko, kunnes lauantaina ryitään moottorit käyntiin oikein pärähtäen ja tärähtäen ja revitään tästä lammaslauhkeasta orankimammasta pedot ja demonit irti, jotka liikuttavat vimmalla rautaa, kun rautaa liikutettavana on. Kohti rajojen ylittämistä ja pitemmälle! ;-) Mutta ensin leikkiä, lauhkeutta ja lepoa onpi luvassa arkiviikon verran.

Tiim Aappenan hedkoutsi ja sankarurheilija kovan reenin rutistuksen puristuksessa :-)


Tiistaifiilistelyitä


Kahtotaan tullooko lauantain kisoista tiplomia tai kukkapuskaa ;)


Tässäpä yritän saada aikaiseksi blogattua ja sekin etenee aika laiskanpulskeasti. No, eipä sitä aina tarvihe olla tekemässä kaikenlaista koko ajan. Lepo ja leppoisuus on kuitenkin olennaista voimantuoton ja lihasmassan hankkimisen plus säilyttämisen kannalta. Ja vaikka en rautaa ite rengo tänäänkään, niin miul on tännäänkin kuntosalitreffit, vaik näin kisaviikkona oikeen mitteen salilla voi tehdä. Venyttelyit ja kevyt jumppaa tietennii, mut ei parane kauheemmin painoihin koskee. Mutta oon varmistajana erräälle immeiselle, hänen pyytämänään, hänen penkkitreeneissään ja tulleehan siinä vähän jumppaa itellekin. Ja samalla salireissulla lisäksi valmennan ja varmistan tännään myös Tiim Aappenan nuorinta jäsentä. Käydään kotiluolasalimme sijaan treenaamassa ihan julkisella salilla ja katsotaan kuinka vaikuttaa suoritukseen. Salille menoa ennen teen tekstintuotantoa, syön ja leppään. Mukavata elämätä se onpi tämä. Living my dream true!!!  HYVVEE JA KUNNOLLISTA TREENIÄ TEILLE JA IHUNAA LEPOA! T. Krisse Tuominen.