Kävijälaskuri

maanantai 30. toukokuuta 2016

Se on ohi nyt!

Edellisestä bloggauksestani on peräti kymmenen päivää, joten on tässä todellakin tullut tehtyä, touhuttua, elettyä, koettua, jne. sitten viimekertaisen blögäytykseni. Kevät on käytännössä ohi ja nyt on kesä täällä. Näin ollen kevään kisat ovat takana ja enempää ei vuonna 2016 tule -jei! Kevään hirmuinen kisaputki ja melkoinen prässi ja puristus on nyt kunnialla takana ja selätettynä! Edessä häämöttää kesän ensimmäinen ja mahdollisesti peräti ainoa urheilukilpailu mihin osallistun enää tänä kesänä, mutta on se sitten myös suuri ja valtava kisa. Ei enempää eikä vähempää kuin GPC-liiton EM-kilpailut, joissa olen RAWpenkkipunnertamassa naisten avoimessa.  Noitten kisojen jälkeen olenkin sitten ajatellut ansaitusti nk. vetää lonkkaa ihan huolella, ainakin viikon tai pari.

Metal Nutrition Weekendistä otevoimakisoista voittamani paita ja pirtsakka habanerobullistus!


Kesä- enkä heinäkuussa en ajatellut kisata. Elokuussa saatan mahdollisesti kisata sitten kerran pari, mutta näillä näkymin syyskuussa ei ole kisoja, ja loppuvuodesta ennen joulukuisia FPOn Tatu Avola Memorial -kisoja ei mitään tarkempaa tietoa kisailuistani. Eli näillä näkymin kesä menee lomaillessa, peruskautta yms. jumppaillessa ja syksyn kisoihin valmistautuessa ja syksyllä ehtii ladata akkuja loppuvuoden vähäisiä kisoja varten. Kuulostaa vallan ideaalilta tämän koko kevään kiivaan paahtamisen jälkeen.

Treenien tuiskinnassa napattu kuva, jossa aappenalla hiki :)


Kun nyt katsoo taaksepäin niin onhan tuo ollut melkoista menoa ja meininkiä! Huimat 7 rawpenkkikilpailua, yksi voimanostokilpailu ja kaksi otevoimakilpailua, eli yhteensä 10 kilpailua tammikuun 30. - toukokuun 21. päivän välillä!! Ja noissa kilpailuissa tuli mm. RAWpenkkauksessa SM-kulta ja voimanostossa SM-hopea ja tulipa voitettua myös sekä pari otevoimakisaa ja Nääshallin penkkikarhujen kisat myös. Eli ei ollenkaan huonosti mennyt kevät, etenkään huomioonottaen sen että koko ajan olen kuntouttanut itseäni, sairastellut välillä ja tietyt vanhojen vaivojen kivut aktivoituneet. Eli että nuo voitot on vielä saatu siis melkoisella sisulla, voimalla, tahdolla ja taidollakin.

Aappena, aappenoita ja aappenan kisadiplomeita :)


Väkisinkin herää kysymys, että kun tässä monelta osin kuntoutunut ja vahvistunut ja taidotkin tulleet paremmiksi, niin jos vaikka tässä pysyisi terveenä, niin ties kuinka hyvin sitä voisikaan pärjätä sitten kun tekee pienemmällä tahdilla, paremmalla vireellä ja kenties vaikka paremmalla taidollakin. Mie kö oon siitä hassu aappena, etten halua jumiutua yhteen tyyliin vaan tarkkailen heikkouksiani ja vahvuuksiani ja opettelen erilaisia penkkaustyylejä ja tekniikoita. Myöskin ikuinen raakapenkkaaja on opetellut käyttämään vyötä, rannesiteitä, polvisiteitä ja tutustunut erilaisiin penkkaus-, urheilu- ja voimanostokenkiin. Olen opetellut myös erinäisiä lajinomaisia palauttavia ja kuntouttavia harjoitteita vastus- ja vetokumeilla, slingshoteilla yms. Ja olen pikkuhiljaa viimeloppuvuoden ja tämän vuoden aikana opetellut erilaisten slingshotien avulla nk. varustenostamista. Ajatuksena kun siirtyä ainakin loppuvuonna edes osaan kisoihin penkkaamaan penkkipaidalla ja tai slingshotilla. Että tässähän sitä onkin vannoutuneella raakanostajalla opettelua penkkipaitojen ja tukevien trikoitten yms. kanssa. Oppia ikä kaikki.

Voi kauheet, ku salil tuli hikiki ;)


Vaikka suunnitelmissa onkin siirtyä syksyn/loppuvuoden aikana varustepenkkaamisen/varustevoimanoston pariin, niin en aio jättää RAWvoimanostoa enkä RAWpenkkipunnerrusta. Olen ollut kakarasta ja teini-iästä sen verran vahvasti ja vannoutuneesti RAWnostaja, että olen tullut tietoiseksi rannesiteitten ja polvisiteitten olemassaolosta vasta viimevuosina ja vasta viime vuonna minulle selvisi, että siteitä saa käyttää ainakin osan liittojen osassa RAWkilpailuja, tietyin rajoituksin. Olen myöskin aina pitänyt pukunostamista ihan pelleilynä, mutta kun olen tutustunut varustenostamisen maailmaan ja käsittänyt miten eri välineitä käytetään, niin olen alkanut arvostaa heitä, jotka taitavat välineitten käytön salat.

Mie, papa ja dogi :)

On tullut  halu kokeilla sitä millaista olisi edes vaihteluksi välillä penkata, kyykätä ja mavettaa varusteilla. Varusteitakin on paljon erityyppisiä, tasoisia ja vahvuisia eri valmistajilla että tuossa osastossa on varmasti loppuelämäksi tutustumista ja opetelemista ja koska haluan kokeilla monenlaisia asioita itselleni tutuissakin lajeissa ja suoritteissa, aion todellakin hankkia penkkipaidan tahi -paitoja ja pikkuhiljaa myös maveen ja kyykkyyn varustenostovälineistöä ja siirtyä varustepenkin lisäksi välillä mavettamaan ja kyykkäämäänkin varusteilla... Mutta nyt siis olen vasta pitkän tien alussa ja aion ensiviikolla vasta käydä tutulla sovittamassa penkkipaitoja ja yrittää oppia käyttämään niitä. Tästä varmaan löytyy raportoitavaa vielä vuosiksi kun kiroilen treenatessa ja kisatessa sitä kuinka varustenostaminen on niin erilaista kuin raakanostaminen ;)  OIKEEN HYVVEE JA ILLOISTA KESÄNALKUA KAIKILLE IMMEISILLE JA ELLÄEMILLE! :) T. Krisse Tuominen.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Uusi uljas viikonloppu edessä!

Joskus olen rampannut vaa'alla alvariinsa. Vaaka on ollut välillä vihollinen, välillä ystävä. Nykyään vaaka on paremminkin esine ja väline muitten joukossa. Se näyttää sen verran kuin se kulloinkin näyttää. Käyn sillä nykyään lähinnä kisojen yhteydessä ja samallahan tieto on myös julkista, niin ei tartte erikseen pitää kirjaa painonsa kehityksestä suuntaan tahi toiseen :-)

Aappena lavalla Ganesin kanssa back in the days :-)


Tänään tuli pitkästä aikaa käytyä vaa'alla ihan peräti kotivaa'alla. Ja lisäksi erittäin pitkästä aekoo uaamuvaa'alla. Mie kö ylleensä käyn kisojen yhteydessä iltavaa'alla ja eka aamuvaaka kisaurallani on edessä 10.6. EM-kisoissa, kun kisa on 11.6.  Mikkelissä la 7.5 olin iltavaa'alla jtn 101,9 kg ja tännään 20.5. olin uaamuvaa'alla vaevaeset 97,9 kg, vaekka olin hieman jottaen uaamulla natustellutkin ja juonunna ennen kö vaa'alle rahtautuminen tuli miun mieleeni. Huomaa kyllä että a) bulkki on ohi b) ei oo päällä kisahiilaritankkausta c) aamu- ja iltavaakalukeman välillä ON selkeästi eroa.

Voe tokkiinsa kö olinkin seksikäs kuvanotto hetkellä. Wautsiwau! Hyvässä lihassa! :)


Tännään ajattelin mennä käymään kuntosalilla tekemässä yleiskunto- ja kestävyysjumppaa ja illalla ajattelin poiketa lyhyesti voimaprinsessan kanssa tekemässä kisavalmistautumista. Lyhyt ytimekäs tekniikkatreeni, jolla herätellään aivot ja kroppa siihen, että huomenna mennään eikä meinata :-) Huomenna sitten tosiaannii sekä VegFesteillä poikkeamista että Nääshallin penkkikarhujen kisoihin osallistumista ja yleisössäkin kisojen seuraamista. Sunnuntaina sukulaisten näkemistä ja sukuhaudoilla poikkeamassa käymistä.

HUOM! Paidan teksti :)


Siinähän sitä taas yksi uljas viikonloppu tulee vietetyksi, kun jumppailee, urheilee, hyötyliikuskelee, immeisiä näkkee, syöpöttellöö ja leppäilee. Voisi sitä palajon huonomminkin aekansa viettee :-) Hyvvee kesänalkua ja kevvään loppua ja muuten vaan aurinkoisia kelejä! T. Krisse Tuominen.

Uudet vanhat tuulet puhaltaa niin että huiku käy

Viimeiset pari blogautustani ovat tuntuneet mukavilta tehdä. Eivät välttämättä aihepiirien miellyttävyyden vuoksi (päinvastoin!), vaan sen takia että olen kokenut kirjoittavani nimenomaan OMAA blogiani OMILLA EHDOILLANI. Nyt on ihan uusi alkuinnostuksenkaltainen puhti bloggaamiseen, kun taas kerran kirjoitan ihan vain siitä ja kuin ite halluun ja siten kuin koen. Mukavaa ollut myös huomata, että kävijävirrat eivät ehtyneet tästä ratkaisusta. Ja niinhän se on itselläkin, että mieluummin luen sydänverellä kirjoitettuja tekstejä kuin peruskaavalla kokoon rutinoituneesti kursittuja kyhäelmiä, jotka on tehty sen vuoksi että tarttee tehä eikä sen vuoksi, että on halunnut sanoa ja ilmaista jotain.

Viksu Vaffa Orankimamma, Cisse ja Alppu samassa kuvassa :)


Torstaina 12.5. tuli käytyä kävellen kaupoilla, jo(i)sta tuli hyvät hyötykävelyt kaupoille ja kauppojen sisällä. Nyt on alennuksesta ostettua tauriinia, kreatiinia ja Fastin Rushia yms. ja hallussa myös Vetokumit & Ketjut treenimanuaali -kirja ;) Liikuttua tuli myös aappenoitten kotisalilla. Tehtiin vastuskumijumppaa voimaprinsessan kanssa ja koutsasin häntä lisää
penkkaamiseen. Vanhempi sisaruksensa innostui myös vastuskumipenkkaamisesta ja ite tein sitä kuntouttavana ja vallan mielenkiintoista puuhaahan se on. Huomenna voimaprinsessan kanssa taas ihan kuntosalille voimanostohommiin. Oli loppujen lopuksi hyvä päivä.

Huba Haba Huba! :)


Perjantaina 13.5. oli oikein isolla kädellä hyvän huumorin päivä. Tasokasta kaikin puolin. Tuli räkätettyä aamusta iltaan ja oli ehkä elämäni hauskimpia päiviä. Sitä se on, kun sitä treenaa oikein plaadukkaan huumorin omaavassa treenisakissa ja lasten kanssa, ja muuten vaan pittee kivvoo liikunnan riemujen muaailmassa. Tuli käytyä iltapäivällä Ratinan stadionin kuntosalilla ja illalla Steel Body -kuntosalilla. Steel Body oli miusta harvinaisen mukava sali. Oltiin siellä lasten kanssa. Hauskaa oli.  Ei siis todellakaan ollut mikään epäonnen päivä, tuokaan perjantai kolmastoista.

Cisse, Alppu, Remu ja Krisse ;-) Melkoisia orankutankkeja kaikki tyynni :)


Päivällä Ratinassa tein alkulämmittelynä touhuiluja puolapuitten ja tasapainolautojen äärellä. Kuntopyörääkin tuli poljettua. Vatsarutistuksia touhuttua. Reiden sisentäjää ja loitontajaa. Ala- ja ylätaljoja erilaisilla tangoilla. Alataljasoutua. Ylätaljavetoa. Horisontaalista jalkaprässiä. Kivaa oli!

The Jacket, the bass, the player ;-)


Steel Bodylla lasten kanssa käytiin tutustumassa saliin. Aikaa meni enemmän lasten perään kattomiseen, opastamiseen, ohjaamiseen, koutsaamiseen yms. kuin oman treenin tekemiseen, mutten silti ollut salilla vain pyörimässä ja nenää kaivelemassa, vaan kyä siinä ihan iltajumppoo itelle siunaantui. Kun lapset touhusivat juoksumattojen kimpussa, mie kuntopyöräilin ja myöhemmin kävelin, hölkkäsin ja juoksin juoksumatoilla. Voimaprinsessaa koutsasin penkkauksessa, opastin lapsia taljoissa ja alataljasoudussa, ja tein niitä itekin. Hieman tuli kyykkyäkin touhuttua skidin kanssa. Ylätaljaa tuli myös tehtyä. Katteltiin salia ja tutustuttiin sen eri osastoihin. Useampi penkki, vinopenkki, monenlaisia painoja. Kyykkyhäkkiä ja kyykkytelinettä. Ilmapaineella käytettävä jalkaprässi vaikutti olevan lapsista kiva juttu. Muutenkin todettiin, että oli oikein mukava, siisti ja viihtyisä sali. Vastaanottovirkailija tms. ansaitsee myös erityismaininnan! Hauska iloluonteinen persoonallinen immeinen, joka luo hyvvee henkeä salille! Ennen kotio lähtöö, ostin skideille haluamansa patukat. Ite en kauheemmin käytä patukoita, proteiinipatukoita yms., niin en sellaista harrastanut nytkään.

Oranki villinä rokkaamassa Vapriikissa kuin korilla :)


Lauantaina 14.5. tuli oltua aamu ja päivä lähinnä vain ollakseen. Illalla jalkauduimme yöelämään hararstamaan sivistystä. Museoitten yössä oli mielenkiintoista. Vapriikissa oli hyvää luentoa ja Hurriganes-näyttelyä oli kiva tutkailla, kun ei ollut kammottava avajaisruuhka. Ohjelmana oli Vapriikissa lisäksi esim. pubivisa. Silloin kun huomaa että tietää kaikki vastaukset tietovisassa kun aihepiirinä yleistieto, Hurriganes ja Pahakasika, tulee semisti nörtti olo. Sitten tulee harmitus kun ei osallistunut siihen visaan vaan oli kuunteluoppaana. No, en kyä ois halunnutkaan voittaa mitteen. Rääsää nurkat viäärillään.... Käytiin kyllä muissakin museoissa, nautiskelemassa mielenkiintoisista maalauksista. Ja käveltiin kauniissa yössä museoreissulta kotio. Nautin kovasti.

Yöllä museossa hiippailee aappena :)


Sunnuntaina 15.5. aappena pohti, että meinisikö sitä salille vaiko ei. Itselleen ominaiseen tyyliin päätti, että orankimamma se ei meinaa, vaan menee ja tekee, eli tuumasta toimeen -> menee salille. ;) Eihän se ollutkaan kuin viikon kuudes treenikerta :) Tuli tosiaan käytyy taas Steel Body Tampereella reenimässä jälleen, ja oikein useamman tunnin verran. Kiva paikka. Suosittelen.  

Eipi ole kuva kuvattu TeräsKeholassa, mutta laitanpa habahubailun tähän kuitennii kvitukseksi


Nyt ei ollut skidilöitä mukana, mutta hani tuli rohkeasti mukkaan kanssani salille ajan kanssa tutustumaan. Ny oli palajon pitempi treeni (3-4 h) ja ku skidit ei ollu ny mukana niin pysty keskittyyn ihan täysin ommoon treeniin täysin sydämin. Tuli oltua jälleen enimmäkseen Steel Bodyn naisten salilla ja tuntui jälleen miellyttävältä, kun ei ollut persiissä eikä tisseissä kenenkään tui'otukset, eikä kuulunut kommentteja omasta kropasta tai tekemisestä. Sai vaan olla ja treenata kaikessa rauhassa. Vallan mukavaa ja miellyttävää.


Sun is shining, mama orangutang is happy


Tein ihan alkulämmittelyt (kuntopyörää ja juoksumattoa) naistenpuolella myös. Tulipa taas todettua, että 6 km/h jossa ei tartte hölkätä, vaan se sujuu väsyneilläkin koivilla kevyenä kävelynä. Tuli tehtyä hiit-intervallia juoksumatolla ja vauhtia ja 15 km/h juoksuakin tuli tehtyä, eikä iskenyt ees hengästyminen. Penkkasin naistentangolla ihan kuntouttavassa mielessä ja tekniikkatreeninä. Tein myös tekniikkatreeniä kyykyssä pelkällä tangolla. Tätäkin siis myös ihan kuntouttavassa mielessä. Käsipainoilla tuli tehtyä 8-18,5 kg:lla hämmereitä, pystypunnerruksia, yms. sekä istualtaan että seisaaltaan. Tuli myös tehtyä käsipainoilla punnerrusta ja vinopunnerrusta. Tuli touhuttua ala- ja ylätaljoja, ylätaljavetoa, alataljasoutua. Rintaa vasten tuettua soutua tuli tehtyä intohimolla usiampaan kertaan. Tuli tehtyä ylöstempaisua yms. painonnostoliikkeitä. Pumppia eripainoisilla tangoilla seisaaltaan. Apinaroikkoja. Tuota ja paljon muutakin.


Habatiti HubaHabaneeros ;)


Maanantaina 16.5. jumppasin taas kahdella eri salilla ja vois siis peräti sannoo, että jumppoon aeka ahkeraan. Niinhän se onpi nyt. Ja kun treenaa eri paikoissa ja eri immeisten seurassa ja on erilaisia treenejä ja vaihtelua, niin homma pyssyy mielekkäänä. Aika aikaa kutakin ja vaihtelu teköö hyvvee.
Keskipäivällä tuli tehtyä jalkaprässiä (260 kg pyramidin huipulla 15 tstoa), laitteilla reisille runtua,  ylätaljavetoa, altaljasoutua, keppijumppaa, tasapainoharjoitteita, ylä- ja alataljoja, käsipainoilla kaikenlaista.

Horisentaalisessa jalkaprässissä naatiskelemassa :)


Loppuiltapäivästä ja illalla kävin taas Petrin kanssa pitämässä salilla hauskaa ja oli siellä hanikin. Juoksumattoa, kuntopyörää, jalkaprässillä 15 tstoa alkaen 35 kg:sta ja jatkuen 15 tston sarjoina reilusti yli satasen. 8-5 tstoja tein kahdensadan kilon jälkeen. Lopuksi tein 280 kg:lla ykkösen. Scott-penkillä tuli tehtyä habaa, seisaaltaan 20-40 kg:lla tuli tehtyä myös habaa, käsipainoilla jumppailin kaikenlaista kivaa, tuli käytettyä vastuskumeja monenlaisiin harjoitteisiin, tein myös jumppaa crosstrainerilla, ja lopuksi tein joogaa-, meditaatiota ja keppijumppaa.

On se tiää mukava laitos tämä.. kelepaes kyydit varmaan tässä siullekin? ;)


Tiistaina 17.5. oli vähän lötkön pötkön päevä. "Mitteen en tee, jos ei satu huvittammaan"-teemalla kulutin laadukkaasti päivää. Tiistaina nukuin, torkuin, lepäsin, makasin, söin, kävin peräti urheilukaupas hakeen hanin kans pilatesrullaa yms., ja sitten lötköilin lissee... Oli se vaan rankka se tiistaipäivä :)

Kauhian uuvuttavaa tätä leppäily :)


Ke 18.5.  totesin yhdenaikoihin yöllä, että valoisuus sekoittanut näemma sisäistä kelloa kö herreillä oon, vaikka sitä en todellakaan ylleensä tähän aekoon oo. Ti-ke yö män yhen jäläkeen nukahtamiseen, nelejän aekoihin herräämiseen... ennen kuutta nukahtamiseen, seiskan aikoihin uuelleen herräämisseen... seiskan jälkeen uuelleen nukahtamiseen ja sittenpä heräsin uuelleen kymmenen jälkeen ja siinä todella oli tavoitetta että koitti pyssyy suurin piirtein herreillä loppupäivän... Ohjelmassa oli mm. kuntosalille menoa, ruuoanhakureissua, frendien moikkaamista, urheiluhierojalle menoo, arkista tiskien ja pyykkien hoitamista ja hanin kanssa pusuttelua. 

Voe että kö se allaalta ylläälle kuvakuluma suaap kaek immeiset näytteen niin kommeilta ja kauniilta :)


Keskiviikkona salilla alkulämmittelyn jälkeen lattiapenkkasin kaikessa rauhassa kevyillä painoilla (suurin oli 45 kg) kuntouttavassa mielessä. Tein myös penkkipunnerruksen apuliikkeitä käsipainoilla ja taljoilla. Jalkaprässiä ja reisiä laitteilla. Sisäreisien sisennysliikkeessä tein keskipitkän pyramidin 15 tstoilla, jonka huipulla tein 15 tston 81,72 kg:lla. Että ei miulla ne reidet ehkä kaikkein heikoimmat ole ;-) Vattarutistuksia tuli touhuttua ja puolapuilla kiipeiltyä yms. Lisäksi taas kerran hyötyliikuntaa ja illalla liikuntahierojan helläkätiseen käsittelyyn.


Mukavata jumppoo 8-)



Torstaina 19.5. oli miulla lötkispötkispäevä. Pakollisia hommailuja hommailin ja imuroin, mutta muuten en kauheesti tehnynnä. Täysin ilman vastuskumeja, venyttelyittä ja jumppaa en ollut torstainakaan. Mutta tosiaannii päivä meni enemmänkin lepäillessä kuin touhutessa mitään fyysistä.

Tännään  pe 20.05. pittees (kirjoitettaessa klo 01:40) nukkua, herätä, hoitaa hoidettavia asioita, käydä alkuiltapäivästä salilla ja illalla tekemässä kevyttä treeniä voimaprinsessan kanssa. Lauantaina 21.05. klo 13 on Nääshallissa Tampereella Nääshallin penkkikarhujen kisa, johonka tarkoitus osallistua. La ja su myös Vegfest. Vegfest siis onpi koko perheen monipuolinen ja mielenkiintoinen festivaali, jossa on helppo käydä tutustumassa kasvissyöntiin vaikkapa maistiaisten muodossa :-) Nähtäillään toivottavasti sekä Nääshallin penkkikarhujen kisassa että Vegfestissä! Riemuisaa kevättä toivottaen, Krisse Tuominen.

torstai 12. toukokuuta 2016

Treenifiilistelyjä ja muuten vaan tämän hetken tunnelmointeja

Etiäpäin, sano orankimamma Mikkelin asemalla kö läks kisareissulta viimeviikolla takas Tampesterilaan ;-)


Suaapi nähä onko eilisen postaukseni jäläkeen miulla jälellä yhteen vakilukijoista vai kaikkosko kaik virta blogiini täysin. Jos kukkaan ee ennee halluu lukke miun juttuloeta, niin se on ihan jees. En mie ala väkisin ketteen miellyttämmään. Mieluummin vaekka höpisen virtuaalisessa nurkassa keskenäni ja naareskelen omille vitseille kuin olen suosittu mairistelemalla muita ja kirjoittamalla ajatellen muitten tarpeita ja toiveita. Toki mie halluun keskittyy treenaamisen ja elämäni positiivisiin puoliin ja innostaa ihmisii liikkumaan, mutta en silti ai olla mikkeen nami nami -naamarilla varustettu "positiviisesti vaikka naama irveessä" -tyyppi. Oon kuitenkin aloittanut bloggaamaan omista lähtökohdista kertoakseni omia kokemuksiani, ja rehellisyyden nimissä, ei se tämä elämä ole mitteen hassunhauskaa pumpulia ja hattaraa. Ja niin aion jatkossakin tehdä. Jos se karkoittaa marginaalisen suosion ja tipun ruohonjuuresta maanmutiin, niin se on okei. En tee tätä ollakseni suosittu, vaan sanoakseni jotain.

Peukut pystyssä Viksulla Vaffalla Orankimammalla eli Krisse Tuomisella Mikkelin Mikaelin konserttilavalla suorituksen jäläkeen ;-)


Tällä kertaa uaattelin viilistellä miun viimeaikojen treenejä. Muaanantaina 09.05.  perinteisen jokamaanantaisen hyötyliikunnan, roudailun ja kävelyn lisäksi mie kävelin, hölkkäsin ja juoksin ihan huvikseni. Vaikka oli lämmintä, niin homma sujui kauniisti, komeasti ja sujuvasti. Loppuiltapäivästä ja illasta olin kuntosalilla melekein kolme tuntia. En penkannut, lattiapenkannut enkä vinopenkannut kertaakaan. En myöskään kyykännyt enkä mavettanut. Oli vallan vapautunut ja hurmioitunut olo. Ei siis itessään siitä liikkumisesta, sillä useimmiten ite liikkuminen tuntuu lähinnä hengästymiseltä, hieltä, kivulta, säryltä, jomotukselta, jne. ja revin ilot, vaikkapa treeniohjelman muutoksista, apuliikkeitten varioimisesta ja vaihtelemisesta ja hyvien suoritusten onnistumisesta. Mistä nyt sitten kukin omalla geenipoolillaan ilonsa repii elämään ;-)

Järki seisoo ja piäässä liikkuu ei mikään ;-) Söpsynä Mikkelissä hotellihuoneella :)


Jalkaprässissä mie tein kahdentoista sarjaa pitkälle yli satasen, sitten mie siirryin 8 ja 5 sarjoihin. Kolmosiin mie siirryin vasta yli 200 kg mennessä ja lopuksi tein kolmoset 280 kg:lla. 290 kg:n kohdalla iski ihan hitoksen suuri epäluottamus omiin voimiin ja hengityskin meni sekaisin jäykistellessä ja eihän se sit tietenniinkää kulkenut, eikä niin väliäkään, kun tuo 280 kg:lla piiitkän pyramidin huipulla on vallan kova sana jalkaprässissa. Tai en tiiä onko se niinkö yleisesti ottaen kova sana yhtään kellekään (kun en lähtökohtaisesti vertaile ihteeni keskimääräiseen salillakävijää), mutta itelle se onpi hitoksen kova sana. Ja kun ei ollut piiiitkään aikaan tullut kokeiltua kykyjänä jalkaprässissä, niin nytpä uaattelin muaanantaina kisareissun jäljiltä "mukavan reipasjalkaisena" ja ilahtuneena hyvin menneestä kävely, hölkkä ja juoksutreenistä testata ihteeni. Nytpä sitten tietee että väsyneilläkin koivilla pitkällä pyramidilla mennään noinkin pitkälle ja ykkösmaksimi luulisi olevan oikeasti korkeampi kuin tuo 290 kg. Mutta sitähän mie kerkiän halutessani testailla tulevina viikkoina :-)

Kisaaja pohtii suoritustaan kisalavalla juuri suorituksen jälkeen ;-)


Jalkaprässin liikuttelemisen lisäksi salilla tietennii touhusin esim. venyttelyitä, kevyttö jumppaa, reisiä laitteilla, hämmereitä ja hauiskääntöjä 10 ja 12,5 kg käsipainoilla seisaaltaan ja 15 kg käsipainoilla haukkarikääntöö istualtaan, ala- ja ylätaljaa, voimapalloja pomputtelin, vastuskumeilla taas touhusin, juoksumatolla kävelin, kuntopyörällä poljin, scottpenkissä haukkareita mutkatangolla touhusin, haukkareita myös seisaaltaan tangolla touhusin, ja naatiskelin siitä että oli perus voimanostotreeneistä poikkeavaa meininkiä tuaas vaihteeksi, kun ei oo heti kisan perrään jonkin liiton kissoo, johon pittees treenata ja valmistautua.

Minä näen etäisyydessä pitsaa, keksejä, mielenkiintoista jumppaa ja vaikka mitä nannaa.. slurpsis ;-)


Tämän viikon (viimeviikonlopun Mikkelin kansallisen FPOn RAWpenkkikisan jälkeisen viikon) aikana mie uaattelin ottaa lunkisti ja tehä vaihteeksi kaikkea sellaista kivaa mitä ei ole ollut järkevää joko ollenkaan tai suurissa määrin tehdä kisakaudella kisasta toiseen rampatessa, jollon on ollut tärkeitä keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen. En siis tarkoita, etteikö kannattaisi tehdä apuliikkeitä tuossakin tilanteessa, vaan sitä että ihan aidosti on tilanteita, jolloin less is more ja on järkevämpääkin järkempää karsia kaikki jännä, hassunhauska, kiva ja kaikenlaista hyödyllistäkin pois, jos ne eivät suoraan edistä edellisestä kisasta palautumista ja seuraavaan kisaan latautumista ;-)
Ja juu, joku muu saa sitten tehdä ihan millon vaan siten kuin huvittaa ja aika aikaa kutakin ja mie teen kulloinkin siten kuin silloin parhaaksi koen. :-)

Voe tokkiinsa kö mie oon niin nätti! ;)

Toissapäivänä tiistaina 10.5. Aappena käveli urheiluhierojalle ja urheiluhierojalta. Teki oikkeen urakalla höpöö se urheiluhierojan käsittely selälle, käsille ja jaloille. Tiistai-iltana sit hieman jomotteli ja muutenkin oli ärtynyt, kipuinen ja ryytynyt olo. Kuuluu asiaan, kun treenaa noin paljon, reissaa noin paljon ja kilpailee noin tavattoman paljon. Ihme olisi, jos ei olisi jumeja, kipuja ja kolotuksia. Mutta pakko myöntää, ettei se kipuärtyily ole ollenkaan kivvoo. Mutta kipuärtyilyä miulla on joka tapauksessa, liikuin tai en, niin valitsen mieluummin liikkumisen, niin voin edes kuvitella ja vakuutella itselleni, että särkee, kun on ollut ees hauskaakin. Ja jos ei hauskaa, niin kroppa ees pyssyy jollain tavalla kunnossa ja peräti vahvistuukin. Ja se tuo kyllä mielihyvää että kroppa toimii treenattuna paremmin kuin treenaamattomana ja kauppakassitkin ovat kevyempiä treenattuna kuin treenaamattomana. Mutta ihan rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että tiistaina oli monesta syystä todella suuri ihtensä motivointiongelma. Miksi ihmeessä menisin salille, kun särkee ja jomottaa, kävi tai ei, niin voin jäädä eniwei kotiin lötköämään, itselleni puhisin ja pähisin. Joskus nyt vain on hetkiä, jolloin ihtensä salille saaminen on enemmän kuin vaikeaa vaikka kuinka tietää kaikki salilla käymisen edut. Välillä totean että jos ei lähe niin olkoon ja olen menemättä salille, mutta etenkin tuossa tilanteessa tiesin, että jos en menisi salille, keskiviikkona ja koko loppuviikko olisi vielä ankeampaa ja kankeampaa...

Joskus fiilis on vähän pypelöstä, mutta tehdään silti, kun ollaan menty tekemään ;-)


En ollut löytänyt vielä keskiviikkoaamulla 11.5.  mitään motivaation graalinmaljaa, joten päätin yksinkertaisesti mennä ihan pelkällä sisulla ja nk. "meenpä ny si vaikka pirruuttaan" kuntosalille taas touhuamaan. Motivaatio ei ollut huipussaan, unet olivat vähissä, olo oli ärtynyt, erinäisiä paikkoja särki, hikikin oli, salilla rai'annut musiikki kävi hermoille, liikkuminen ei kiinnostanut mutta herkkuja teki mieli ja muutenkin tunnelma oli huipussaan, mutta sisukkaasti moikkailin salituttuja ja aloin lämmitellä tasapainolautojen, puolapuitten ja keppijumppakempin avulla tehden liikkuvuus- ja tasapainoharjoitteita. Ja sitten siirryin tekemään köydellä ylä- ja ala-taljalla ojentajaliikkeitä (painot 30-50 kg ja 8-15 sarjaa), josta siirryin tekemään alataljasoutua (15-20 sarjaa 40-75 kg:lla), jonka jälkeen siirryin touhuamaan ylätaljavetoa (15 sarjaa 45-65 kg:lla). Noita laitteita tuli vuoroteltua ja tehtyä siis toistoja, jonka jälkeen tuli siirryttyä tekemään jalkaprässillä 15 sarjaa, vuorotellen salitoverini ja hyvän ystäväni Jarun kanssa. Mie tein lyhyen pyramidin 120 kg:sta alkaen 200 kg asti. Pakko myöntää, että tuossa kyllä iski hiki ja "hieman" "hetkellinen" motivaatiopula, mutta koska tiesin että hyväähän tuo miulle tekkee, niin jatkoin sisukkaasti sen päätökseen mitä olin päättänyt tehdä.

Eipä se apinaakaan aena hymmyilytä pelekästään :-)


Hauska hetki oli, kun tuli kovvaan ääneen ähkäistyä että "Kaikkee sitä suaamar vieköö immeinen ihtelleen vappaaehtoesesti tekköö. Aevan älytöntä ihtensä kiruttamista. Uaattelepa että nykki vois istua mukavasti sohvalla kotona, naatiskella lämmöstä ja tuulen vireestä, mutta ei: tyhmä apina menee salille kiduttamaan ihteensä laitteesta toiseen ja ähisee ja puhisee jalkaprässissä vaekka ohtoo aevolohkoon ja silikkoo kidutusta koko homma", nuaamat kiäänty miun puoleen sen oloisena että suaakohan tuolle ny naaraa, ja kö aloin ite hekottammaan, niin toverit ratkesivat myös naarammaan :-) No, tulihan se liikunnan riemu sieltä  tuskastuneen tilityksestä ja tilanteen absurdista tragikoomisuudesta johtuen :-) Tapa se tuokin, tietennii 8-)

Voe vitsiläenen kö mie oon niin style, seksy ja habaneeroskin kourassain pilikistää ;-)


Ja jalkaprässin jälkeen mie tein reiden sisentäjiä ja muutenkin koipia laittehilla. Vaihtelua oli tuo erinäisiin painollisiin ja iliman paenoa tehtyihin kyykkyvariaatioihin nähden. Ja toistot oli 12-20 eli yleiskunnon muaailmassa yms. tässä pitkälti vaihteeksi liikutaan. Sama homma sitten jatkui käsipainojen muaailmassa, jossa tein seisaaltani 8 kg:lla ja 12,5 kg:lla hämmerkiääntöä, haukkiksia ja yläpunnerruksia em. käsipainoilla. Tämän jäläkeen tein vatsarutistuksia, join vettä, tein venytyksiä ja omapainoharjoitteita, ja lisää taljoja, ja lopun aikaa salilla mie olin varmistajana salitoveri Jarulle, niin pystyi tekemään turvallisin mielin vaihteeksi muutakin kun itelleen turvallisilla maltillisemmilla painoilla, kun oli nk. hyvissä varmoissa käsissä. Lopuksi vielä juttelua, vaatteitten vaihto, ja suuntasin kaupungille ruuoanhakureissulleni, moikkaamaan frendejä, chillailemaan ja harjoittamaan hyötyliikuntasessiota. Kotona sitten tuaas illalla Silarukov-vastuskumeilla touhuamista, lepäilyä, syömistä ja muuta arkista.

Kukkaketoa kävelyreittini varrella ;-)


Koska eilen nukahtaminen män myöhään ja tännään herrääminen sijoittui aikaiseen aikaan, miulla on nyt melkoinen väsylötkö olo. En aio mennä tännään salille, mutta uaattelin tehdä voimaprinsessan kanssa aerobista ja koutsata häntä voimanoston ihmeelliseen maailmaan askelen verran lissee. Huomenna sitten olisi tarkoitus käydä päivällä jumppaamassa ite salilla ja sitten käyä illalla voimaprinsessaa koutsaamassa eri salilla. On se tämä mukavata ;-) Tuaas vaihteeks, ees välillä :-) Iloista ja kunnollista jumppailua! T. Krisse Tuominen.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Mittee se aappena oikkeen tilittää?


WARNING! THIS BITCH BITES   eli tällä kertaa aappena on kirjoittanut bloggauksen, joka EI ole hattaranmakuinen eikä höpsismin kyllästämä. Jos ajattelemaan herättelevä teksti, joka tosiaan saattaa aktivoida paria aivosoluasi, loukkaa sinua olemassaolollaan, älä jatka sanaakaan pitemmälle. Jos haluat tietää mitä miulla on sydämellä ja olet valmis ottamaan miut vastaan kokonaisuutena, ihmisenä, bloggarina, urheilijana, vammaisena, neuroerikoisena ja omanlaisena persoonanani, niin ole hyvä ja lue pitemmälle! Sinua on lämpimästi odotettu saapuvaksi! ;-)


    Voi että kö mie oon niin pirtsakka ja kauhian muodikas ;-)
Eilen bloggasin, mutta bloggaanpa heti perään enkä vasta (yli) viikon päästä, koska juuri nyt halluun ja ehdin kirjoittaa blögälettä. Mie kuitenkin kirjoitan blogia ennen kaikkea itseäni varten omista lähtökohdista omaan tahtiini, ja niin pyrin tekemään jatkossakin mahdollisimman paljon. Toki miun pittee sponsoroituna ja yhteistyökumppanein siunattuna ätleettinä ja blöggärinä tuoda sponsoreitani, yhteistyökumppaneita ja kummankinlaisten tahojen toiveita ottaa huomioon, mutta en todellakaan aio kääntyä kenenkään tahon sokeaksi, kuuroksi ja mielipiteettömäksi mainostorveksi. Mieluummin lopetan bloggaamisen ja tai urheilemisen kuin myyn oman sieluni, oman tyylini ja oman tahtoni muutamasta proteiinipussukasta ja kourallisesta kopeekoita. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö ole yhteistyökykyinen ja -haluinen tai ettenkö haluaisi ja toisi esille sponsoreita, vaan juurikin sitä että voin antaa mielellään vastineena lisäravinteista/näkyvyydestä/tuotteista/jne. näkyvyyttä blogissani, vlogissani, ja vaikkapa treenipaidassa, kisapaidassa, sheikkerissä, jne., mutta en aio unohtaa etiikkaani, moraaliani, mielipiteitäni, enkä omia toiveitani, tarpeitani ja identiteettiäni. Eli turhahan miun mitteen fitnessiprinsessaa on vaikka alkaa mainostaa hampaat irveessä dollarit taskussa kun en ole sellainen, mutta esim. jokin voimainaisväline- tai voimanostovälinefirma varmasti saisi mielikuvituksellisen, sanavalmiin ja omalaatuisen persoonallisuuden meikäläisestä ihteään edustamaan, sillä voimanaisurheilu, otevoimailu ja voimanosto ON osa minua ja persoonaani ;-)


Mie oon niin notkee ja niin hot, ja Tsompi-Onekin se on melkein kuvassa ;) HUOM! Etenkin varjo! :)

Tämä attityydinihän näkyy myös siinä, että toki ajoittain kirjaan joitain kilomääriä ja treeneissä/kisoissa tapahtunutta jaksamistani ja kuntoani yms. blogiini, mutta ne ovat merkintöjä itselleni, eivätkä muille. Siksi on varmasti monia asioita, jotka varmasti eri tavalla ilmaistuna aukeaisivat paremmin muille, mutta koska kirjoitan tätä suurelta osin kuin julkista päiväkirjaa jossa joiltain osin huomioin sen julkisuuden (yhtälailla kuin olisi jokin yhteinen iso treenipäiväkirja, jota kaveripiiri voisi lukea) esim. tiettyjen asioitten tiedottamisen ja terkkujen lähettämisen osalta, mutta en koe että miulla on mitään tarvetta tai velvollisuutta selittää itselleni omaa terveyshistoriaani omassa blogissani esim. rakennevikojen osalta, joten en ole noitakaan asioita blogissani käytännössä avannut. Ja sen huomaa joittenkin selittäjä/täsmentäjä/"auttaja"-tyyppien "lukijapalautteesta". "Kiitoksia" vain "neuvostanne" ja "avustanne", mutta niin kauan kun en sitä ole teiltä(kään) pyytänyt, en ole sen tarpeessa. Ja varsinkin heille neuvoksi, jotka mahdollisesti saattavat haluta "neuvomalla" hurmata minut tai jonkun muun bloggarin, niin pakko heti ensikäsittelyyn todeta, että minuun (ja tuskin 99% muistakaan bloggareista) vetoaa ylimielisyys, mansplaning, cripplesplaning yms. ja tilaamattomat "auttavat" "neuvot" aidon keskutelunhalun ja empaattisuuden sijaan.

Melkein mahuttiin kummakki kuvvaan, mutta tissit sentään mahtu melekein, sehän se sitä fitnessilaiffii on ;-)




Ihan mukava toki välillä jutella livenä, somessa, chateissa tai muulla tapaa fanien, diggarien, muuten vaan blogia tai urheilua seuraavien kanssa, kanssakilpailijoitten, heittereitten ja randomien tyyppien kanssa, mutta ihan oikeasti: mie olen aikuinen ihminen, 35 v. vanha ja muutaman kuukauden päästä olen 36 v., ja olen kykenevä tekemään omat miun ommoo elämää koskevat päätökseni ihan itse. Juu, siulle on toiminut joku kyykkyasento, hienoo, ihan mahtavaa, tapu tapu sulle, mutta en aio aplodeja antaen vaihtaa siihen vain ja ainoastaan sen takia että siulle se toimii. Tuskinpa toimisit itekään niin että kehittelisit ja kehittelisit tyyliäsi ja kiertäisit heikkoutesi, vammasi yms. ja pyrkisit saamaan parhaatkin puolet hiottua niin pitkälle kuin kulloinkin pystyt, ja yht'äkkiä hylkäisit kaiken tietotaitosi kyvyistäsi, historiastasi, sairauksistasi, vammoistasi, tekniikoistasi, tavoitteistasi, jne. ja tekisit ihan päinvastoin (plus sulle sopimattomalla ja jopa siulle hengenvaarallisella tyylillä) ja ihan vain sen takia että joku jossain on a) lukenut jonkun artikkelin aiheesta jossain tahi b) kokeillut sitä kerran tai edes sen vuoksi että c) on todennut pitkän harkinnan jälkeen itselleen sopivaksi. Ja tuskinpa varsinkaan toimisit niin jos neuvojana olisi lisäksi henkilö, joka ylipäätään tietää aiheesta kokonaisuudessaan vähemmän, omaa aivan erilaisen historian, kropan, tyylin ja tavoitteet. Niin, miksi ihmeessä mie toimisin niin? Niimpä! En tietenkään toimi niin! Joten seuraavan kerran kö siulla tulloo ihan kauhia tarve päteä miulle tai jollekin muulle bloggarille, niin mitäpä jos jättäisit sen viestin kirjoittamatta? Tää on ihan ilimainen vinkki ja säästää ihan varmasti kaikkien osapuolien aikaa ja hermoja ihan hitokseen ;-)

Häikäisevä valoilmiö taivaalla ja ihan kauhian karmian tihkuvaa eroottisuutta rintarauhasalueitten muodossa... ;-)

Saattaa joillekin tulla yllätyksenä, mutta vaikka hymyilen ja nauran ja painotan iloa elämään, niin mullakin on tunteet, tarpeet, toiveet, yksityisyyden rajat, oma kunnianhimo, oman tilan tarve, henkinen ja fyysinen koskemattomuus ja vaikka sellaiset pikkujutut kuin ihmisoikeudet. Eli ei miun tartte ottoo mitä tahansa paskoo niskoon, "huumorin" tai "avun" varjolla. Jep, miulla on tissit, mutta ne eivät estä verenkierron kulkemista aivoihini asti. Kisaan naisten sarjassa, mutta en ole tytteliini teeren eilisen. Juu, kasvoni ovat nuorekkaat ja tyylikin ehkä jonkun mielestä sellainen, mutten ole nuori, olen aikuinen ja minulla on kokemuksia, tietoa, taitoa ja omat aivot, joilla prosessoida hankkimaani tietoa hyödykseni. Eikö olekin kammottavan yllättävää? :-) Jos et tajunnut kysymystä retoriseksi, ironiseksi tai sarkasmin kyllästämäksi, niin pyydä vaikka jotain fiksua asiallista kaveriasi selittämään sinulle edellä mainitut asiat vaikka piirtäen, ranskalaisin viivoin, rautalangalla ja palloeläimillä ;-) Sie joka tajusit pointin, kiitoksia olemassaolostasi! Mie ja veikkaan että aika monet muut immeiset kiitämme sinua ja kaltaisiasi olemassaolostasi! :-)





Mie, Tsompi-One ja hautuumaa ;-)


Se, että jokin miun tekemä asia näyttää siusta oudolta, hölmöltä, tarpeettomalta tai vaaralliselta, ei tarkoita sitä että se olisi. Aikanaan kun en tiennyt hevon hutun hattuakaan vastuskumeista, ketjuista, voimanais/miesvälineistä, otevoimavälineistä, yms. enkä niitten käyttämisestä, nuo kaikki näyttivät kaikessa kiehtovuudessaankin jopa makaaberin järettömiltä. Miksi kukaan tekisi noin? Eikö se ole pähkähullua ja vaarallista? Ja kun olen tutustunut esim. vastuskumeihin ja niitten todella moniin käyttötarkoituksiin (fysioterapeuttinen kuntoutus, ote- ja puristusvoiman kehittäminen, kädenväännön erinäiset lajioheisharjoitteet, apukäyttö voimanoston eri lajeissa, jne...), olen huomannut että niissä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon mitään mystistä tahi ihmeellistä, vaan hyvin erilaisetkin vastuskumit toimivat tiettyjen fysiikanlakien lainalaisuuksien yms. mukaisesti ja kunhan niihin tutustuu, niin vastuskumit ovat vallan monipuoliset, innovatiivisesti käytettävissä olevat ja mahtavat, eivätkä ollenkaan vaaralliset välineet käyttää. Ja onhan vaikka crossfitin, fitnessin, bodybuildingin tai vaikka potkukelkkailun maailmassa monia asioita jotka eivät miulle aukea, mutta koska en ole niihin perehtynyt, ei tulisi mieleenkään mennä "neuvomaan" niihin perehtynyttä tai alkaa kovaan ääneen päivittelemään että Voi voi ja ai ai kuinka toi on naurettavan/kammottavan/pelottavan/whuteva näköistä. Meinaan että jos mua kammottaa, mie voin mennä vaikka vessaan täriseen ja voivotteleen muitten treenei häirittemästä. Meinaan että muitten, miun mielestä oudonkinoloiset jutut ei oo miulta pois, ja totta totisesti ei oo miunkaan "omituisuudet" muilta pois! Niin kauan kun en ala luvatta ja pyytämättä ketään vastuskumeillani, slingshoteillani ja trikoillani vaik poskille läpsiin, niin ei pittees olla muitten asia miten mie treeneis tai kisois lämmittelen/jäähdyttelen tai vaik kisaan, kunhan kisaan sääntöjen mukaan ja kisalavalla asiallisesti käyttäytyen.

TsompiOne ja StoomTruupperi ;-)

Mutta tosiaannii, mie diggaan voimanosto- ja muutenkin voimailupiirejä, mutta eipä se auvoista näissäkään piireissä ole. Ei tietenkään, ihmisiähän tässä vain ollaan enkä muuta ole olettanutkaan koskaan. Mutta kun ihan oikeasti olen valinnut VOIMA- ja TAITOLAJIT enkä kauneus-, missi-, edustus- tai vaikka taikatemppu- ja viihdytyslajit, niin on syytä olettaa ja vaatia, että minua kohdellaan, arvioidaan ja arvostellaan taitojeni, kykyjeni ja suoritusteni eikä esim. ulkonäköni, puhetyylini, sukupuoleni yms. ulkoisten seikkojen vuoksi. Ja että se arvostelu jätetään kilpailu- eikä vaikka lämmittely-/harjoitus-tilanteitten arvioimiseen ja että se arvosteluoikeus jätetään tuomareille, koska heille siitä hommasta (toivottavasti) maksetaan ja koska heillä siihen on kiinnostusta, taitoa ja pätevyyttä! Ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta en muuten ole koskaan naureskellut yhdellekään kisaajalle selän takana tai päin naamaa, haukkunut tyypin ohi kulkiessa häntä homoksi/lesboksi/transuksi/läskiksi/amatööriksi, vaikka olisi miltä näyttänyt ja vaikka olisi kuinka mennyt suoritukset lämmittelytilassa tai lavalla ihan hölömöksi kohellukseksi. Ei ole tullut mieleenkään. Sehän olisi äärimmäisen vulgääriä ja epäkunnioittavaa, ja miksi ihmeessä haluaisin toiselle sellaista kohtelua mitä en itelleni toivo enkä halluu. Enkä muuten usko kenenkään muunkaan sellaista itselleen toivovan. Joten vaikka näyttäisin mitlä vain ja vaikka kuinka olisi ilmiselvää että miulla on add ja että olen mm. (jalka)vammainen astmaatikko ja tyyliltäni omanlaiseni, ei mikään noista oikeuta sinua arvioimaan, kyselemään eikä arvostelemaan minun ulkonäköäni, seksikkyyttäni, sukupuoltani ja sukupuoli-identiteet(ittömyyt)tiäni, paino-indeksiäni, rasvaprosenttiani, genitaalejani, tai muutakaan mikä ei liity urheilusuoritukseeni eikä siun todellisiin tehtäviisi. Ja eipä muuten oo mitään tehtävänkuvausta valitsemissani urheilulajeissani, joka oikeuttaisi sisällyttämään urheilusuoritukseni arviointiin mitään em. asiaa, sillä ne eivät todellakaan kuulu esim. voimanaisurheilusuorituksen, kädenväännön, penkkaamisen tai voimanoston arvostelemiseen. Ja hyvä niin ;-)

Myrskypartiolainen ja pusutteleva orankimamma :-)


Jostain syystä taidan suht. pitkänä, aidot punaiset hiukset ja hyvin värikkään ja vauhdikkaan tyylin omaavana olla jonkinlainen idioottimagneetti, sillä lajeja, paikkoja ja hlöjä tässä nyt mainitsematta, on useampikin henkilö kokenut tarpeelliseksi naureskella, kommentoida lämmittelyäni, treenaamistani, ja ulkonäköäni. Ja onpa sähköpostia ja someprivaviestejäkin asian tiimoilta tullut. Toki on ollut paljon kehuja, ihania keskusteluja, paljon apua ja tsemppiäkin ja kiitoksia siitä kaikesta nyt ja myöhemminkin! Mutta koska olen halunnut blogissani ihan itteekin tsempatakseni keskittyä mieluummin positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin, en ole näistä asioista aiemmin kirjoittanut. Etenkin kun en ole halunnut saattaa tapahtumia tai esim. treenisaleja huonoon maineeseen, sillä ei se ole salien ja tapahtumien vika, että niissä käy iiiiihanien ihmisten lisäksi myös töykeitä kokovartalovehkeitä, sillä idiotismi ja ääliömäinen käytös on kuin syöpäläinen, se ulottautuu kaikkialle. Mutta se ei tarkoita silti sitä että sitä tarvitsisi sietää, enkä ole niin tehnytkään. Olen esim. tilanteessa tuonut esille että kuulin naurut ja tuonut esille miksi teen niin kuin teen. Parhaimmilaan, toiset ovat havahtuneet omaan käytökseensä, pyytäneet anteeksi ja naureskelun sijaan päätyneet kannustamaan. Jotkut eivät kuitenkaan tajua, ja turha sellaiseen aikaa on haaskata, sillä kivien kouluttaminenkin on paremmin käytettyä aikaa kuin kiusaajan mentaliteetilla varustetun häirikön kanssa aikansa hukkaan heitteleminen :-)

Tissis mai fitnesslaif ja silleensä ;-)


On muuten aivan turha moittia kuinka poseeraukseni valokuvissani eivät täytä fitness-/body-lavojen kriteerejä, sillä en ole tunkemassa itseeni kumpaankaan lajiin. Ja sinäkin päivänä, jos sinne tunkisin, niin se ois varmaan tuomareitten asia päättää oonko hot vai not, eikä kenenkään muun homma. Aidosti arvostan jokaista fitness- ja bodybuildingkisaajaa, joka on ikinä kisannut! Olette rohkeita, komeita, kauniita, nättejä ja lumovoimaisia! Kyllä se teidän kisaaminen vaatii oikeesti melkoiset dieetit ja treenit. Ei oo ollenkaan miun hommoo syömishäiriötaustaisena ja nykyään syömisenmakuun päässeenä. Ja koska diggaan suuresti voimatreenaamisesta, niin ei oo badipumppailut myöskään miun hommoo, mutta arvostan heitä jotka noille ittensä altistavat vuosiksi ja kisaavat rankkojen dieettien ja treenien läpi. Nostan hattua -aidosti! <3

Jumankeekkana, pyyhkis suunsa ja näppiksensä toi kuvan apina, kun kehtaa tällaista tekstiä suoltaa!!! 8-)

Ja niin, sanottakoon se tässä sekin että EI en treenaa penkkipunnerrusta tissiliikkeenä, vaan kehittääkseni penkkipunnerrustekniikoitani ja parantaakseni suorituksiani ja tuloksiani kyseisessä suuresti rakastamassani lajissa. Ja EI, en treenaa kyykyllä pakaroistani nk. ghettoubuutia, vaan teen sitä ajoittain yleiskuntoliikkeenä ja ajoittain voimanostoliikkeenä. Satunnaisesti saatan kyykkäillä myös jollain erikoisliikkeellä/suorituksella, mutten tee sitäkään ulkonäkösyistä, vaan esim. kuntouttaakseni tai vahvistuakseni ja tai parantaakseni tasapainoa, tai mitä nyt kulloinkin haluan ja tarvitsen tehtäväksi. Ja jos ei tarkoitusperäni siulle aukea, niin sitten ei aukea. Blogini on vieläkin ensisijaisesti minua varten ja toissijaisesti esim. vertaistueksi muille ylipainoisille, liikuntarajoitteisille tai kelle vain, joka tukea tarttee. Mutta ketään nillittäjiä ja berrerbisserwisserwassereille enkä muille hipsterpipsterlaumaeläimille (hipster ok, mutta sellainen hipsterluukin omaksunut laumasielu joka besserwisseröi, ei oo erityisen cool, imho) tätä kirjoita.

Kameran ohi katsoo hän ja pohdiskelloo asioita syviä Pieksämäjen asemalla :-)


Huh! Tulipas siinä tulikivenkatkuista tekstiä! Mutta en vuaan jaksanut ja halunnut pittee tuota kaikkea riippakivenä syämmelläin ja sielussain. Sen oli korkea aika valua ulos aivoistani näppikselle ja blögösfääriin. Miun tarkoitus ei ole tässä asettaa itteeni tyhmyyden yläpuolelle (luulisi jo blogin nimikin sen sanovan) tai sanoa että olen inhimillisistä virheistä vapaa, vaan paremminkin tuoda esille kokemuksiani ja sanoa ikäviä asioita niin että muutkin nyt tietävät niistä. Ongelmat eivät poistu niistä hyssyttelemällä ja niistä vaikenemalla. Ja toivon, että jos joku muukin intoutuu bloggaamaan, somettamaan tai puhumaan salilla/kisoissa nauretuksi/pilkatuksi tulemisesta tai mansplainingin kohteeksi joutumisesta, niin en ole turhaan tätä pommia pamauttanut sisältäni ihmisten ilmoille. Tsemppiä kaikille!!!!

Onko se tarhapällö vaiko kisa-aamuna Mikkelissä pirtsakkana oleva orankimamma? ;)

Ja ettei luisu vallan pelekkään negailuun (vaikka aiheesta näitä asioita kirjoitinkin), niin kerrotaanpa jotain hyvääkin! On ollut muuten ihanaa, kun minua on eri lajien pariin lämpimästi otettu, kannustettu ja tervetulotoivotettu. On ihanaa kun muut kisaajat kannustavat, auttavat lainaamalla välineitä ja antamalla jopa jotain mitä tarvitsen. On upeaa kun kokeneemmat ilmoittavat että voivat, halutessani, jeesiä tarpeitteni mukaan opetteluprosessina jos koen siihen tarvetta. On mahtavaa kun konkarit antavat ilmaiseksi vinkkejä ja kannustavat kisoissa! Upeaa kun tuntemattomat auttavat spottereina yms. Ihanaa, kun voi kokea kuuluvansa upeisiin voimailuyhteisöihin! Ihanaa, kun takahuoneissa voi olla oma ittensä eikä tartte nolostella! Kivaa, kun nauru raikaa! Upeaa kun on upeita ihmisiä!!!!! <3 KIITTI TEILLE KAIKILLE! Ja kiitti kaikille sponsoreille, yhteistyökumppaneille, lapsille, perheelle, hanille, ja ihan kaikille!!!!!

Läskien ja lihasten allakin on ihminen, jolla ON tunteet

Positiivisella setillä jatketaan! Positiivisia uutisia! JEI!!!! Koko perheen kasvissyöntifestivaali Vegfest on tulossa Treelle ties kuinka monennen kerran ja se pietään keskustorilla ja sen ympäristössä la 21.-22.5.2016! Aion mennä, tule siekin! Nääshallilla Tampereella la 21.5. Nääshallin penkkikarhut järkkäävät ikärajattomat ja ilmaiset RAWpenkkipunnerruskilpailut klo 13 alkaen. Ilmoittautua voi tulemalla paikan päälle taikka listaan etukäteen. Kilpailussa käytössä "Start, press ja rack" -komennot ja asuna ei tartte olla nostotrikoita vaan voi nostaa vaik t-paidassa, verkkareissa ja lenkkareissa. Uaattelin mennä paikalle jeesimään ainakin yhtä innokasta kisaajaa ja kisata siinä sivussa hieman itekin. Vegekauppa Tampere kaitten aukeaa suht. pian Tampereelle. Hieno juttu onpi se! Sitä on odotettukin! Kaikki sitten joukolla sinne ostoksia tekemään, eikös vaan?! OIKEIN ILOISTA JA KAUNISTA LÄMMINTÄ JA KUNNOLLISTA KESÄÄ! T. Krisse Tuominen.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Aappena se kirjoitteleepi tuaas niitä ja näitä ;)

Kuten varmaankin tarkkaavaisimmat marakatit ovat huomanneet, viimekertaisesta blögäleestäni on vierähtänyt reilun viikon verran aikaa. Ei mielestäni mikään ikuisuus, mutta kiihkeässä "kaikki heti nyt"-henkisessä verkkoelämässä tuo voi olla pitkäkin aika. Senkin uhalla, että kaikki minua innostuksen kiilto silmissään lukevat lukijat ovat unohtaneet minut tyystin, en aio vääntää blogiini jatkossakaan väkisin, jos tekstiä ei luontevasti synny tai sen kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti liikene tarpeeksi aikaa.

Aappenamamma se Pieksämäellä virnuilemassa ;-)

Viimeviikon muaanantaina 02.05. kotona jumppailemisen lisäksi kävin kaapunnilla liikkumassa ja asioita hoitamassa, ja tapasin voimaprinsessan keskustassa, josta kuljimme yhdessä kohti kuntosalia, jossa treenasimme Tiim Aappenan Petri "Peppe" Kotleettiatleettibadin ja muitten mukavien salituttujen kanssa. Tsemppailin sekä Peppeä että voimaprinsessaa treeneissään ja treenailin itsekin. Jalkaprässissä touhusin kivan kevyttä jumppaa, mennen johonkin 90 kg asti. Tuli käpyteltyä juoksumatolla ja pyöräiltyä juoksupyörällä. Vastuskumeja, käsipainoja, taljoja. Kaikkein hienointa oli koutsata voimaprinsessaa ja nähdä hänen tekemisissään riemu. On se mukavaa jumpata immeisen kanssa, josta salilla käyminen on aidosti kivaa, kiinnostavaa ja mukavaa.

SM-kultamitalisti ja SM-hopeamitalisti se virnuileepi Tsompi-Onen kanssa ;-)


Tiistaina 3.5. hyvien yöunien jäläkeen kävelin postiin hakemaan (joku 2 km per siivu) paketissa itelleni SM-kultamitalin ja palkintoheraa. Sitten kävelin kotio ja kottoo, maisteltuani protskuu, kävelin yli 3 km hammashoitolaan suuhygienistin ajalle. Suuhygienisti putsaili hampaita ja katteli niitten tilloo... Laitettiin sit miut jonoon (mennee syksyyn) ihanalle hammaslääkäri Alejandrolle ja akuuttiaika maanantaille... Jo tässä vaiheessa hyötyliikuntakävelykilometrejä oli kertynyt yli 10 km.Mutta kuten ostoskanavalla sanottaisiin: "Eikä tässä vielä kaikki!" ;)

Tsompi-One kastelee niin puutarhassa kuin hautuumaallakin ;-)


Koska oli mukavan viileät kelit (heh), niin tuli sitten käveltyä oikein huolella lisää ja niinhän siinä sitten kävi, että tiistaina 03.05. kävelin sit öbaut 24-25 km maita ja mantuja hyötyliikuntana... plus tietenkin mitä kämpän sisällä, Prisman sisällä tuli käveltyä. Haudoille hain kukkia vanhimman skidin kanssa ja vietiin sitten haudoille. Hautojen kitkeminen ja kukkien laittaminen kun on kanssa hyvää hyötyliikuntaa. Kun ollut kuumaakin, niin kyl em. toiminta hikiliikunnasta kävi. Harvinaisen helppo oli skidi saada suihkuun ja goisimaan ;-)

Onko se hautojen kummitus vaiko Tsompi-One? ;-9


Keskiviikkona 4.5. oli melkoinen töttöröö ja tättärää päivä, joka ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan mutta joskus tarvihee olla niitä kohelluspäiviäkin, niin osaa arvostaa niitä päiviä, kun hommat menevät sujuvasti. Ja sujuihan sinänsä asiat ihan jees siltä osin kun sujui. Tuli käveltyä, hölkättyä ja hieman juostuakin. Nähtyä tuttuja ja touhuttua salillakin. Jotain jumppailin, taljojen kanssa touhusin, ja muita tsemppailin, ei ole siinä mitteen järin ihmeellistä kerrottavaa. Torstaina 5.5. oli kuuma kuin uunissa.... huhhahei... Tulipa silti ulkona käveltyä kymmenkunta kilsaa. Muutenkin ol monipuolinen, mielenkiintoinen naurun ja riemun täyteinen päivä. Torstaina jaksoin myöskin pakata kasseja viikonloppuiseen reissuun.

Scissor Sisterillä aappena intoilee uudesta tukastaan -jei! ;-)


Perjantaina 6.5. kävin kampaajalla Scissor Sisterin Elina Viitasella hankkimassa hivukseni paremmin ruodussa pysyvämpään julkiasuun. Kampaamosta jolkottelin kotio syömään ja ottamaan kassit mukaani. Siirryin kassien kera kuntosalille, jossa touhusin kuntopyörällä, taljoilla ja muuten vain jumppailin. Sitten koitti aika painua salilta kohti kauppaloita ja kauppaloitten kautta kohti raiteita ja raiteitten äärellä junaan, joka jolkotteli ja kolkutteli Pieksämäelle raiteita pitkin. Pieksämäellä saikin sitten lökötellä ja kökötellä, sillä tavallisestikin odotusta olisi tullut 50 min ja nyt juna oli myöhässä yli puolitoista tuntia.... Vihdoinkin Mikkelissä raahustimme punnituspaikalle ja kun pääsin vihdoin vaa'alle, vaaka näytti 101,9 kg muistaakseni. Super Heavy Weight sarjani onpi siis. Punnituspaikalta siirryimme hotellille, josta kauppaan. Iltapalan jälkeen goisimaan. Krooh ja pyyh!

Aappena se onpi stereona lavalla: vasemmalla livenä ja oikealla valkokankaalla ;-)


Lauantaina 07.05. ol Mikkelissä FPOn EQ Sm, jonka yhteydessä ol kansallinen RAWpenkkipunnerruskilpa, jossa kisasin. Oli Mikaelin konserttisalissa melkoisen hulppeat puitteet. Pukkarit suihkuineen ja iso katsomo. Ravintolakin oli. Lämmittelyalue oli turhankin ahdas, mutta kaikki nyt vaan ei voi olla täyellistä ja on sitä ahtaammassakin lämppäykset tehty. Silarukovin vastuskumeja käytin jumppaamiseen ja HC-Gymin Slingshotia lämmittelyssä olkapäitten suojana.

Aappenan eka nosto, jossa 80 kg kiloa kuluki kommeesti ja heleposti


Hyvin sain lämmöt päälle ja sain tehtyä suht. koht. helposti nostoja. Ei ollut tällä kertaa ketään nostamassa, niin otin ite telineistä sekä lämmittelyissä että kisoissa.  Nousi ekalla nostolla 80 kg ja toisella 82,5 kg hyväksytysti. Kolmannessa nostossa 85 kg:ssa rinnalta puskiessa ylös, iski vasempaan olkavarteen kipu, kun miun olkanivel vaivannut, niin en puskenut kipua vasten, joten hyytyi öbaut puoliväliin. Ja saikin hyytyä. En mie ala välikisoissa repimään kouraani rikki kipua vasten, kun ei sellaisessa ole mitteen järkiä. Kisoja kyllä tulloo ja mänöö. Ehtii sitä nostella sen 85b kg myöhemminkin. Nostetaan sitten vaik EM-kisoissa kesäkuussa se 85 kg. Nou hätä, nou worriis

Komiasti kuluki Aappenalta 82,5 kg ja järjestäjä-juontajakin se HC-paita piäällään kahtelloo aappenan urheilusuoritusta ;-)

Nostin käsittääkseni meistä naisnostajista kaikkein eniten rautaa hyväksytysti, mutta koska olen myös se raskain elläin meistä noissa kisoissa, niin olin pisteissä toiseksi viimeinen. Omassa superraskaassa sarjassa ainoana ja parhaimpana kilpailijana olin tietenkin superraskaan paras naispenkkaaja, mutta eipä siitä mitteen palkintoja tai lappuloita hellinnyt. Ja se on ihan ookoo, sillä eiköhän ne kahden viikon välein saadut SM-kulta ja SM-hopea ole ihan kova sana, ettei tässä muuta muaallista kimallusta kaevatakaan ;-)

Liikkuuko rauta kun sitä liikutetaan? Liikkuuhan se, mutta 85 kg jäi nyt matkalle tällä kertaa ja saikin jiäädä... kyä se kisoissakin vielä nostetaan :-)


Tapahtumassa oli kunnon dj:t, juontajalla ol lystit jutut, ol hienot skriinit ja kaikkee. Ol ilo kilpailla. KIITOS järjestäjille tällee bloginikin kautta! Palkintoseremoniakin oli kivaa katsottavaa ja katseltavaa ja terkkui ja onnitteluita kaikille kisassa pärjänneille! :-)  Mikkelissä ol kauhian ihuna liikkua iltasella lauantaina pitkin kaapunnia ja hotelliuaamiainen ol hyvvee sunnuntainakin, äitienpäivänä ol sitten ekstraherkkua äideille tarjolla. Äidin kanssa toivottelimme puhelimitse toisillemme hyvvee äitienpäevvee ja myö aappenaperheen vanhemmat toivottelimme toisillemme hyvvee vanhempainpäevvee. Sunnuntaina sitten 8.5. kaikessa rauhassa kaupungilla liikkumista ja junalla kotio. Kotona kassien purkamista, syömistä ja nukkumaan.

Aappena hotellilla Mikkelissä


Maanantaina 09.05. Aappena kävi hampilekurissa. Kaksi paekkoo onpi ny suukissa ja päviän vietin enimmäkseen ollen poski turvoksissa kuolaava idiootti... Ois tarvinnu jonkin tulkin, että ois saanu selevee ees omasta puhheestaan. Hammaslekurin jäläkeen huvikseni kävelin, juoksin ja hölkkäsin... ja tietenkin myös hyötyliikuntaa... ja sit olin kuntosalilla jtn klo 16-18:45, johan siinä jumppaa olikin. Jalkaprässissä tein kahdentoista sarjaa pitkälle yli satasen, sit siirryin 8 ja 5 sarjoihin. Kolmosiin siirryin vasta yli 200 kg mennessä ja lopuksi tein kolmoset 280 kg:lla. 290 kg:n kohdalla iski epäluottamus omiin voimiin ja hengitys meni sekaisin ja se ei sit kulkenut, eikä niin väliäkään, kun tuo 280 kg:lla piiitkän pyramidin huipulla on vallan kova saa jalkaprässissä.


Mitähän tuossa miettii aappena... mitä lie... pannaania varmaan ;-)

Lisäksi salilla touhusin esim. venyttelyitä, reisiä, hämmereitä ja hauiskääntöjä 10 ja 12,5 kg käsipainoilla seisaaltaan ja 15 kg käsipainoilla haukkarikääntöö istualtaan, ala- ja ylätaljaa... voimapalloja pomputtelin.. vastuskumeilla taas touhusin... ja kaikenlaista mukavaa. Kiva päivä. Jotkut lötköö näil keleillä, mie en :-)

Tännään tiistaina 10.5. Aappena kävi urheiluhierojalla. Teki oikkeen höpöö se käsittely. Puhuttiin urheilusta, liikunnasta, kuntoilusta, treenaamisesta ja jumppaamisesta. Myöskin sumopainista. Rentouttavaa jo itsessään. Oli lystiä! Nyt sit hieman jomottaa. Kuuluu asiaan. Huomenna ke 11.5. kuntosalille taas touhuamaan. Innokasta meininkiä muillekin immeisille ja aappenoille! T. Krisse Tuominen.