Kävijälaskuri

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Sekalaisia uaamukuulumisia

Nukahdin sitten vasta uaamuyöllä keskiyön jälkeen ja heräsin joskus 03 pintaan. Onneksi nukahdin uudelleen. Heräsin kuitenkin 7.30 ovikellon kilkautukseen. Tietenkään kukaan ei ollut ovella, että olipa hassunhauska pila kilkauttajalta. Tässäpä sitä sitten ollaan "erittäin" pirtsakkana lauantaina ennen kahdeksaa hereillä. Kun eipä tässä juuri nyt ole tähdellisempääkään tekemistä, mie bloggaan, niin suaattepa blogosfäärissä viihtyvät immeiset ja muut elläemet tuoretaa viihdettä ihtellene het' uaamutuumaan, jos höyryävän lämmintä blögälettäni eksytte (v)ihastelemaan.

Aappena jumppoo ja pumppoo samalla kö kuunteloo humppoo ;-)


Uaamupaeno oli näjemma 90,3 kg ennen uaamukaakkulilla käymistä heti herättyäni. Useamman vessareissun jälkeen vaaka näytti 89,3 kg, vaikka olin kyllä lisäksi jo vedellyt naamaan vettä ja ravintoa. Että ei paha paino ollenkaan tälläättiselle 177 cm pitkälle voimanaisaappenalle, varsinnii kö rasvaprosenttikin on kaikista massakausibulkkauksista ja kisatankkauksista huolimatta pienempi kuin noin vuosi sitten, jolloin paino oli jopa puolisenkymmentä kiloa vähemmän. Tullunna siis lissee lihasta ja paketti kiinteytynyt. Ja kun ei se kunto huonoista huonoin ja aktiivisuustaso vuosi sitten huono ollut, niin vallan hyvä juttu onpi se.

Suomen luonto on kaunis myös kesäisisin, kyä kelepoo liikkua -jei!


Uuteen nousuun onpi siis meikän aktiivikuntoilu lähtenyt, nyt kun kumpikaan isovarvas ei ole akuutisti murtunut eikä kumpikaan nilkka vaivaa erityisesti ja polvetkin on ihan jees. Selkäkin on taas sekä vahvempi että liikkuvudeltaan parempi kuin aiemmin. Viimevuoden kestänyt aktiivinen tehokuntoutuminen parin ei-niin-hyvin-hyvässä-kunnossa-olleen-vuoden jälkeen kantaa nyt siis hedelmää. Ja onhan sitä tänäkin vuonna tullut hieman jumpattuu kö kerran kaiken treenaamisen lisäksi olen kisannut tänä vuonna 12 virallista kilpailua, joista on tullut ihan mukavasti voittojakin SM- ja EM-kultia myöten.

Ratinan stadionin aulassa oleva kyltti, jollainen miun mielestä ois hyvä olla kaikkialla


Aika parahultaisen hienoa onpi tämä, kun pääsee kävelemään ja juoksemaan ja pystyy kuntoilemaan ja elämään jokseenkin siihen malliin kuin haluaisikin. On todellakin tullut nautittua siitä, että voin taas juosta, hölkätä, loikkia, tehdä hyppyjä korokkeille yms., ilman että miun tarttee olla koko ajan hypervarovainen varpaitteni, nilkkojeni, polvieni taikka selkäni suhteen. Ja kun ranteet ja hartiatkin kestävät mukana yllättävän mukavasti kovaakin rasitusta ja kroppa solakoituu, kun voi taas monipuolisesti liikkua haluamallaan tavalla, on ilo kirjaimellisesti monin tavoin kevyt. Tai jos ei nyt vallan kevyt, niin ainakin kevyempi.

Aappena Ratinan stadionin kuntosalin aulatilassa


Aamukisavaakaa varten painoani ajatellen (jolloin perinteisesti pyritään olemana mahdollisimman tyjänä kaikesta lastista) todellakin voi sanoa, että halutessani voisin kisata +90 kg sarjan sijaan 90 kg -sarjassa. Se,  että oisko siinä mitteen järkee, kun olen tehnyt eri liitoissa näytöt nimenomaan +90 kg (tai sitä vastaavaan) -sarjaan, niin onkin sitten aivan eri lukunsa, taikka peräti tarinansa. Ja painoon liittyen todettakoon se, että saan nykyään aina vain useammin kommenttia siitä kuinka kuulemma olen hoikka, kovasti laihtunut, hyvin urheilullinen, voimakkaan/sporttisennnäköinen, ja että aina vain useampi on kommentoinut, että miun kannattaisi vaihtaa blogin nimikin Läskin Urpon Apinan Vitnessii Vätnessii ja Vilosofiaa -nimestä johonkin muuhun, sillä enhän minä kuulemma (enää) millään muotoa ole lihava. Koska kuitenkin olen painoltani valunut superraskaasta sarjasta vain raskaaseen sarjaan ja olen bmi-taulukoitten mukaan ylipainoinen, ja saan kuulla elämässäni yhä ajoittain läskittelyä, en kyllä aio muuttaa blogin nimeä yhtään mihinkään. Etenkin, kun monen mielestä varmasti olen ihan vain läski/paksu/pullukka/raskasrakenteinen tms..., vaikka kropassani pläskin lisäksi mukavasti on lihastakin.

Legendaarinen nuorten 2004 bodauksen SM-kultamitalisti Timo "Pode" Poutiainen ja 2016 RAWpenkkipunnerruksen naisten avoimen superraskaan sarjan EM-kultamitalisti Krisse "Aappena" Tuominen


Tännään ajattelin mennä kotisaleilun ja hyötyliikunnan lisäksi vaihteeksi myös kuntosalille (ja vallan kaupalliselle sellaiselle) ja käytännössä tällä kertaa menen tarjoamaan salin muille kävijöille taas salikomediaa. Meinaan kö tännään tuaas monet liikkeet mitä teen, ovatten harvan tietämiä erikoisliikkeitä :oujee: ja lisäksi peräti usein vielä niittenkin muunnelmia :oujee::puntti::oujee: ja sitten kun tällanen voimanostajan näkööne ylipainonen oranginkaltainen ämmä menee kiivaasti bodariäijävaatteissa omaa kuntopiiriään tehden pitkin salia nopeasykkeisellä hiit-meiningillä, tehden vaihtelun vuoksi esim. voimanais-, crossfit-, kädenväännön oheistreeniliikkeitä ja bodausharjoitteita, niin varmana on hauskaa sakilla kuntosalilla. Mie itekin kun ihan välillä ratkeen salilla nauramaan omalle peilikuvalle touhujani katsoessani, mutta eihän siinä mitään pahaa ole, sillä hymy ja nauru se pidentää ikää ja silleensä. Eiköhän sitä vakavalla naamalla ähkintää ja ärjintää kuulu saleilla tarpeeksi muutenkin, niin mie annan mielelläni vaihtelua kansalle nauramalla ja hihittämällä nuaama virnuilevalla näkkärillä ja hangonkeksillä.

Huba Haba Hop!


Loppukevennykseksi vielä todettakoon, että blogin kävijämäärä on näemma n. 9 kk:ssa yltänyt peräti yli 19 000 käynnin lukuun. Ihan mukavasti onpi se, kun en todellakaan ole urheilun, musiikin, taiteen, bloggaamisen tai ulkonäkönikään puolesta valtavirtaa tai nk. valtavirtaiseen makuun. Taputan itseäni selkään ja onnittelen itseäni nostamalla itselleni pinkkiä länkkärihattua. Huba Haba Bullistelu HOP vuaan teillekin -nih! T. Krisse Tuominen.