Kävijälaskuri

torstai 9. helmikuuta 2017

Kun on kippeenä, on aikaa miettiä syntyjä syviä

Tervehdys blogini lukija! Mukavaa, kun olet olemassa ja tulet vierailulle virtuaaliseen kotiini katsomaan ajatuksiani ja kuviani. Toivottavasti viihdyt ja tervetuloa uudelleenkin <3

Tissilihoja ristikkäistaljassa tekemässä


Oon tässä taas flunssassa (en ressaa ku uusiutuvaa ja pitkäaikaista liikentees just nyt) ja kun ollut levätessä aikaa pohtia, niin pohtiessani tajusin että yksi syy miksi mua ei huvittas taaskaan mennä lääkäriin, on se että ekana terkka/lääkäriajasta tulee mieleen joku negakommentti. Esimerkiksi se kerta kun terkka KÄSKI mua välittömästi laihduttamaan teininä kun olin alipainoinen, tai kun olen saanut kommentteja terveydenhuollossa hyvin hoikkanakin liittyen miun mahaan että onhan sulla ylimäärästä, tai kun liikan ope on haukkunu mut läskiksi terveystiedon tunnilla kun oon ollu anorektinen, ja lukuisat kommentit normaalipainoisena tai kevyesti ylipainoisena mutta muskulaarina "hankkiutua ylimääräisestä" pois.

Rintafileit fileeraamassa :-)


Ja kun mie ainakin kippeenä on kovin herkillä, niin ei siinä jaksa kuunnella mitään painokommentteja. Ja kaikki tällainen puskee mun päähän, vaikka oon ihan sponsoroitu voimaurheilija, miun nykyinen lääkäri ihailee mua ja saan kehui terkoiltakin ja kaikki aina ihastelee mun atleettisuutta fyssarilla jne... mutta silti, eka mitä tulee mieleen on se, että ei vittiis mennä ku en jaksais sitä läskittelyy... ja kun oon ollu kippeenä enkä ole voinut liikkua tietenkään niin onhan kroppaan tullut lisää pyöreyttä ja eka ajatus mulla oli että kamala ku oon läski ja kauheeta ku täs ku kehtaa päänsä ulos pistää, niin saa ihan varpisti ja varmana vain ja ainoastaan kansalta haukkuja... 

On sitä lihaksiakin tarttunut tähän kroppaan


No, kommentit oli ennen uuelleen kuumeen saamista että ooppa sie hoikka ja vahvan näköinen <3 ihanien ihmisten ympäröimä siis oon, ja tuntemattomakkin kommentoi positiivista niin livenä kuin netsäkin... ja nyt kun katson blogistani kuviani ajan kanssa, niin ihan aiheettomastihan mie oon pelännyt että mitä kommenttia miulle tulisi, sillä en mie näytä bronttosaurukselta, vuaan ihmiseltä... mutta siinä se onkin, kun sitä kommenttia on aikanaan tullut paljon hoikempanakin... jossain kohtaa onneksi vain päätin että näytän miltä näytän ja lihaksiani en menetä pas*alaihiksilla vaan sen tähen että kilot ois "oikeat"... diggaan siitä että miulla on lihasta ja muutakin muotoo ja tykkään siitäkin kun rakkaani tykkää monenlaisista muodoistani... <3

Ihan ihmiseltähän mie näytän <3


Yritän nykyään sannoo itelleni päivittäin että ooppa sie kaunis, ja ei se vielä aina onnistu, mutta mie ees koitan räpiköidä parempaan suuntaan... Ja toivottavasti nämä ajatukseni voivat tsempata jotain muuta. Ei meidän ihmisarvo voi olla kiloista tai atleettisuudesta kii. Ollaan just hyvii sellaisina kun ollaan. Hyvä hyvä me -jee!!!!!  T. Krisse Tuominen.